Treenivuoden ylä- ja alamäet

Olen huomannut miten selkeitä kausihuippuja valmentautumisessa vuoden aikana on. Ensiksi asia jotenkin huvitti mutta kun mietin asiaa tarkemmin tunnistin että juuri näinhän homma toimii. Aloitan vuoden kilpailukauden päättymisestä sillä siitähän seuraava treenivuosi alkaa. Hevosen treenimäärät läpi vuoden. Syyskuussa kilpailukausi on lähes kaikilta pulkassa. Hevonen saattaa päästä lyhyelle lomalle laitumelle kiitoksena rankasta kaudesta. Toisaalta hevonen toimii kauden jälkeen hyvin, säät suosii vielä ja kauden jälkeen säännöllinen liikuttaminen kuulluu rutiineihin. Treenaaminen muuttuu kuitenkin usein hieman kevyemmäksi kun kauden tavoitteet ovat jo takana. Ja yllättäen kun ohjia puristaa hieman vähemmän, homma sujuu niin hyvin että tuntuu siltä että huippukunnon ajoitus on mennyt pieleen. Muutama valmennuskin saattaa syyskuussa olla. Kauden kilpailuista on otettu oppia ja päätetty että tietyt asiat korjataan kuntoon ennen seuraavaa kautta. Lokakuu menee vielä treenatessa mutta määrät vähentyvät ja tavoitteellisuus on melko alhaista. Suoranaista kehittymistä ei niinkään aina tapahdu. Kuntoakaan ei kannata kasvattaa ennen talvilepoa. Treenaaminen pysyy hyvin mukavuusrajojen puitteissa. Marraskuussa kelit alkaa muistuttelemaan mitä on tulossa. Treenaamista lisätään sillä nyt on viimeiset mahdollisuudet siihen tämän kalenterivuoden aikana. Asiat jotka kisakauden päätteeksi piti korjata, eivät ole vielä korjattu ja kun niihin palaa, huomaakin että asiat jotka kauden aikana toimi, eivät nyt löysemmän treenin jälkeen enää toimikaan. Kun säätiedotuksissa luvataan ensimmäiset kunnon pakkaset on vielä pakko saada yhdet treenit sovittua ennen kentän lopullista jäätymistä.   Kun kenttä näyttää tältä voi olla ettei treenisuunnitelmassa voi pysyä. Joulukuussa on jo niin pimeetä ja kelit niin huonot että marraskuussa lautaselle jääneet asiat eivät oikein enään kiinnosta. Joulu kolkuttaa jo ovelle jopa hevosihminen näkee parhaaksi ryhtyä siivoomaan myös sisätiloissa ja hevoselle on hyvä antaa hieman vapaata. Tammikuussa olisi tarkoitus aloittaa treenit uuden vuoden tuomalla puhdilla. Muutaman kokeilun jälkeen joutuu...

Tapojensa muuttamisesta

Vaikka olen kilpaillut viime vuosina muutamia startteja koen että lopetin varsinaisen kilpailemisen 2009, jolloin ajoin Calvinilla Saksassa ponien MM-kisat. Sinä vuonna olin treenannut todella huolella. Jos töissä oli pitkä päivä ajoin aamuvarhaan ja välillä ajoin tosi myöhään. Calvin oli silloin todella hyvässä kunnossa. Kilpailun jälkeen koin etten kahden vuoden päästä olisi tuloslistassa korkeammalla jos jatkaisin treenaamista kuten siihen asti. Päätin ettei kannata ajaa kaikki aamut ja illat ellei se vie eteenpäin. Päätöksen myötä pääsin ohjasajamaan paljon muita hevosia ja koen että olen oppinut siitä paljon. Jälkikäteen on vaikea sanoa miten olisi käynyt jos olisin jatkanut Calvinilla treenaamista. En tiedä olisiko selkäni kestänyt sitä (minulla todettiin 2009 loppuvuodesta välilevyn siirtymä). Calvin ei ehkä olisi saanut kaviokuumetta. Nyt seitsemän (hui!) vuotta myöhemmin minulla on onneksi edelleen mahdollisuus ajaa Calvinilla ja voimme kehittyä yhdessä.  Calvin on pitänyt monta eripituista taukoa näiden vuosien aikana (kaviokuume, kaviokuumeen uusiutuminen, minun heikko motivaatio, minun kaksi raskautta). Jokaisen tauon jälkeen on ollut uusi mahdollisuus tehdä asioita paremmin. Taas on yksi sellainen mahdollisuus Ellenin syntymän jälkeen. Olen iso Kyra Kyrklund fani. Hänellä on niin mahtava tapa ilmaista itseään terävästi. Tässä yksi hänen mahtava periaate tästä jutusta: 24. If you always do what you always did, you’ll always get what you always got. If you are not happy with what you are getting, you have to change what you are doing. Kun on ajanut yhdellä ja samalla hevosella pitkään on helppo alkaa ajattelemaan että jokin asia sen hevosen kanssa nyt vaan on jollakin tavalla eikä sille mitään voi. Minulle ja Calvinille sellainen asia on pysähdykset ja käynti. Calvin oli hankala sisäänajettava eikä poni seisonut paikoillaan nuorena helpolla. Tänään (15-18...

Kirjavinkki: Mark Rashid

Kirjavinkki: Mark Rashid Ajattelin jatkossa kirjoittaa muutaman sanan lukemistani hevoskirjoista. Lukemiseen ei viime aikoine ole hirveästi jäänyt aikaa mutta olen kuunnellut kirjoja puhelimesta Audible:n kautta. Suosittelen tätä kirjojen kulutustapaa kaikille, jotka istuvat autossa matkalla tallille tai töihin. Myös tiskatessa tai muissa kotihommissa kuuntelu onnistuu hyvin. Uusin innoittajani ja suosikkikirjailijani on Mark Rashid. Rashid on “länkkäri hevoskuiskaaja” ja myös erinomainen kirjailija. Rashid on oppinut hevosmiestaitojaan nuorena poikana vanhalta mieheltä “Old Man”, josta hän kertoo esim. kirjoissa Horses Never Lie ja A Good Horse is Never a Bad Color. Häneltä oppii paljon todellista hevosmiestaitoa ja kirjat ovat myös erinomaista tarinan kerrontaa. Tilasin jonkin aikaa sitten Amazonista kaksi Rashidin tuoreempaa kirjaa. Aloitin kevyemmästä päästä lukemalla Out in the Wild kirjan, joka on novelli eikä niinkään hevoskirja. Kirjan päähenkilö on ihanan rehellinen cowboy, joka menettää perheensä ja sen myötä elämänsä suunnan vuosiksi. Hän löytää takaisin elämän valoisalle puolelle kiitos Jessien joka on todellinen hevoskuiskaaja. Vaikka kirja sopii myös ei-hevosihmisille siinä kerrotaan myös miten Jessie kouluttaa hevosiaan. Näissä kohdissa pääsee tutustumaan Rashidin menetelmiin jotka ovat huomattavasti pehemeämpiä kuin esim. Monty Robertsin.  Kirjasta jäi mieleen kohdat joissa puhuttiin sisäisestä kuvasta ja tunteen tärkeydestä. Nämä ovat eiheita, jotka ovat tulleet vastaan useasti eri guruilta ja ne ovat asioita joista yritän tällä hetkellä oppia enemmän. Tässä maistiainen kirjasta: “Jessie smiled kindly. “That’s what I was saying.” She shrugged ever so slightly. “It’s you attitude. It’s not in what you say, it’s what you do, and it’s not what you do, it’s what you feel. You have to be connected to yourself, Henry, before you can connect with someone else.” P.s. lainaan kirjojani mielelläni...

Alkuvuoden kuulumiset

Viime vuonna tapahtui paljon mielenkiintoisia asioita joihin on vielä tarkoitus palata myös täällä blogissa.  Vuoden 2016 päätapahtumat olivat 1-tason valmentajan tutkinto, onnistuneet valmennusviikonloput Kotisillassa, pari starttia hienolla Suomenhevos oriilla Saarelan Viljami, Calvinilla pari starttia joissa poneille uusi vaikea kouluohjelma sekä Deilinan mahtava suoritus Calvinilla SM-kisoissa. Vuoden kohokohta oli kuitenkin tyttäremme syntymä joulukuun lopussa. Nyt hän on pian pari kuukautta ja arkeen on tullut taas jonkinlainen rytmi ja rutiini.  Poikamme Otto on innokas hevosmies ja osaisi jo nyt vuoden ja kymmenen kuukauden ikäisenä ohjeistamaan tuuraajaa tallin hoidossa. Hän on mukana tekemässä tallia päivittäin ja ratsastaa usein Lilla Gubbenilla tarhaan tai jonkin hieman pidemmän lenkin. Tytär ei vielä ole hevosta nähnytkään. Otto tallihommissa.   Ensimmäinen isän antama ajotunti. Kun kilpailemaan ei pääse vuosiin en ythään ihmettele että Euroopassa valjakkokuskien lapset aloittavat poninelivaljakoilla. =) Calvinia olen taas päässyt liikuttamaan ja tavoite on rakentaa ponille taas kuntoa pari kuukautta ja päättä sen jälkeen miten siitä jatkamme. Calvinin kunto ei ole yhtä nollassa kuin viime tauon jälkeen. Päässäni on liikkunut paljon asioita joista olen halunnut kirjoittaa ja muutama teksti onkin puolessa välissä mutta enpä ole saanut mitään julkaistua. Samoin kävi tällekin tekstille jo kertaalleen ja opinkin siitä että kirjoitukset on pidettävä lyhkäsinä. Tästä leikkasin pois kirjavinkin ja kirjoitan siitä ensi...

Nuottien teon ABC

Nuottien kirjoittaminen on osoittautunut monelle aloittelevalle kuskille haasteeksi. Tätä kirjoittaessani huomasin että asian selittäminenkin on hieman hankalaa, eli jokseenkin monimutkainen juttu, vaikka oikeastaan ihan selkeä. Tässä kirjoituksessa en käsittele sitä miten maraton ajetaan tai miten nuotteja hyödynnetään, vaan keskityn täysin itse nuottien tekoon. Ajattelin selittää mitä tietoja nuoteissa pitää kuskille ja groomille olla sekä näyttää esimerkin kautta miten ne lasketaan. Mitä nuotit kertovat? Nuotit ovat maratonosuuden vaunuun kiinnitettävä lappu josta selviää milloin valjakon pitää kullekin osuudelle lähteä mihin kilometriväliaikoihin valjakon on tarkoitus eri osuuksilla ajaa missä järjestyksessä esteet tulee ajaa, sekä mitkä portit helpoissa luokissa milläkin esteellä ajetaan missä aikahaarukassa maaliin olisi syytä saapua. Näitä tarvitset: A4 paperi + muovitasku (tai laminointikone) kilpailunjärjestäjän antamat luokkasi nopeudet joista selviää myös maksimi- ja minimiaika nopeustaulukko/Oton laskuri/tai taskulaskin Kuviteltu kilpailu Kilpailu johon esimerkkinuotit tehdään on ponien vaikea luokka ja kilpailunjärjestäjä on antanut taulukon josta löytyy seuraavat tiedot: A-osuus: 6200m, nopeus 14km/h, minimiaika: 25.33, maksimiaika: 27.33, valjakon lähtö klo 12.20 B-osuus: 7800m, nopeus 13km/h, minimiaika: 35.00, maksimiaika: 37.00, valjakon lähtö klo 12.58 Näin lasket nuotit: Jotta nopeutta voisi seurata tarvitaan väliajat jokaiselle kilometrille. Väliajat voi laskea taskulaskurilla tai niiden selvittämiseen voi käyttää esim. valjakko.net:istä löytyvää väliaikalaskuria tai väliaikataulukkoa. Jos väliaikalaskuriin syöttää A-osuuden nopeuden 14km/h saa seuraavan tuloksen josta voi poimia väliajat kilometreille 1-6 suoraan. Viimeisen, eli tarkan maaliintuloajan eteen joutuu hieman laskemaan. Laskuri ei tällä hetkellä anna 100m tarkkuudella aikoja, mutta pian ne tulee päivittymään sinne. Näin ajan voi laskea itse: 1km aika jaetaan 10:llä, jolloin saadaan 100m aika. (4*60s+17s)/10 = 25,7s. 200m aika on tällöin 51.4sekuntia. Tämä lisättynä 6km väliaikaan on 26.33. Jos laskeminen tuntuu hankalalta, voi 100m ajat tarkistaa myös väliaikataulukosta. Sen...

Vaunut valjakkoajon aloittamiseen

Minulta kysytään aina välillä millä varusteilla ja vaunuilla pääsisi valjakkoajossa alkuun. Ajattelin vastata kuvien kera niin asia säilyy täällä tuleville kyselijöille. Tämä on täysin oma mielipiteeni ja muita mielipiteitä löytyy varmasti myös. Tarkoitus ei myöskään ole mainostaa tiettyä valmistajaa vaan avata mihin vaunujen valinnassa tulisi kiinnittää huomiota. Lähtökohtia ajamisen aloittamiseen on tietenkin erilaisia ja se vaikuuttaa siihen mitkä vaunut sopii hevoselle parhaiten. Jos hevonen on ajettu aikaisemmin ja sillä on kokemusta erilaisiesta vaunuista kuten koppiksista, reestä tai heinäkärryistä voi aloittaa heti vaikka maratonvaunulla. Jos hevonen on vasta opetettu ajoon koppiksilla, ilman vetoliinoja, on hyvä jatkaa yksiakselisella vaunulla joissa on suorat aisat kunnes hevosella on enemmän vetokokemusta. Maratonvaunut on sinänsä vakaat mutta kääntyvä etuakseli, eli kääntökehällinen vaunu, ei salli sitä että hevonen ei jossakin tilanteessa suostu liikkumaan eteenpäin, kääntyy vaunun ympärillä tai alkaa peruuttamaan holtittomasti. Näissä tilanteissa maratonvaunu on herkästi nurin. Maratonvaunut voivat myös olla esim. nuorelle 3 tai 4v ponille melko raskaat ja vaarana on että poni oppii väärän tavan vetää vaunuja jos voimat ei riitä. Toki voi aloittaa hyvin lyhyillä pätkillä, mutta usein kuski haluaa päästä ajamaan ja harjoittelemaan hieman enemmän. Alkuun pääsee vaikka koppakärryillä tai ponikärryillä, joihin on lisätty vetokarttu. Valjakkoajossahan käytetään valjaita, joissa hevonen vetää vetoliinoilla jotka kiinnittyvät joko rintaremmiin tai juhlavaljaissa längkiin. Vetokartun idea on yksinkertaisesti myödätä hevosen lapojen liikettä kun hevonen liikkuu ja vetää samalla ravipuolta painavempia vaunuja. Tässä kuvassa hevosella on koppikset joihin on hitsattu vetokarttu. Itse aloitin aikoinaan Börjesiltä ostetuilla ponikärryllä, jossa ei ollut minkäänlaista jousitusta tai jarrua ja pyörät olivat niin hepposet että ne saattoivat vääntyä jos vahingossa ajoi nyrkin kokosen kiven yli. Niihin hitsattiin yksinkertainen karttu ja ajoimme niillä Casperin 4v-kauden....

Portugalin reissu

Viikko sitten palasimme kotiin viiden päivän Portugalin matkalta. Päivistä kolmeen mahtui hieman hevosaiheista ohjelmaa, tietenkin! 🙂 Vuokrasimme kentältä auton ja suuntasimme Luis Valençan, mies Apassionatan takana, tallille. Talli sijaitsi hieman hassusti modernin sairaalan kupeessa, aivan asutuksen keskellä. Parkkeerasimne ison maantierampin alle jossa naapuripihan hevoset, kanat, muulit ja kukot kiipeilivät sovussa. Naapurin takapiha oli Otolle kuin eläintarha.     Tallin portilla. Talli koostui useasta tallirakennuksesta, yhdestä katetusta kentästä, yhdestä koristellusta maneesista ja vanhasta härkätaisteluareenasta. Olin kuvitellut Master Valençan olevan lähinnä tallin vetonaula mutta hän oli toinen ihminen joka meitä tuli vastaan ja tervehti “You must be Charlotta”. Mies ilman lakkia on Luis Valenca itse. Porkkanat taisivat hieman korvata heinän laatua. Härkätaisteluareena sijaitsi tallialueen keskellä.   Olin varannut neljä maastatyöskentelytuntia tavoitteena tutustua heidän tapaansa kouluttaa hevosia. Samana päivänä kun tulimme kotiin he avasivat “The Valenca method” sivustonsa. Ensimmäisenä minulle esiteltii 5v Lusitano ori, jolla ei enää ratsasteta selkäongelmien takia mutta joka toimii maastakäsittely opetushevosena. Luis Valençan tytär Filipa ja heidän ranskalainen ratsuttajansa esittelivät minulle miten opettavat nuoria (4v) hevosia ensiksi maastakäsin sivuohjin juoksuttaen, sitten maastakäsin kapsonilla ja lopuksi siirtävät opit ja avut ratsastajalle. Filippa pitämässä ratsastustuntia ruotsalaiselle tädille hienommassa maneesissa. Tämän jälkeen pääsin tekemään samaa itse. Paljon oli tuttua ja paljon oli uutta! Oli tosi vaikeata uskaltaa olla heidän hevosilleen tarpeeksi vaativa kun koin itse olevani koko ajan hieman epävarma omasta tekemisestäni ja huomasin keskittyväni korjaamaan itseäni. Ensimäisen päivän tunnit pidettiin tällä katetulla areenalla. Toisella tunilla jatkoimme ensiksi samoja asioita hieman raaemmalla 4v kimo oriilla ja lopuksi ratsuttaja kiipesi selkään samalla kuin minä jatkoin työtä maasta. Minä pyysin hejoselta ympyrällä avoja, suoristamaan avossa lävistäjälle ja jatkamaan siitä vasta-avossa puoliympyrälle. Lopuksi tuntui että mietittävää...

Tarkkuusrataan valmistautuminen

Schanne ja Casper tarkkuusradalla 2009 MM Greven Kirjoitin ennen koulurataharjoitusta kolukokeeseen valmistautumisesta ja nyt ajattelin kirjoittaa miten valmistaudun tarkkuusrataan.  Jos kilpailut ovat kolmipäiväiset tulee hevonen usein esittää ajaen eläinlääkärille verryttelyssä. Eläinlääkäri varmistaa että hevonen liikkuu puhtaasti ja on kilpailukykyinen maratonin jälkeen. Verryttelyssä ajetaan eläinlääkärin eteen, tervehditään ja tämä pyytää esittää ravikahdeksikkoa. Itse olen ajanut noin 15m-20m ympyrät ja kahdeksikkoa tulee jatkaa kunnes eläinlääkäri kiittää ja toivottaa hyvää rataa tai antaa lisääohjeita jos hevostesta löytyy huomautettavaa.  Tarkkuusrataan tutustutaan kävellen kuten maratonesteisiin tai rataesteratsastuksen rataan. Kolmipäiväisessä kilpailussa rataan pääsee usein tutustumaan vasta sunnuntai aamuna tuntia ennen ensimmäistä luokkaa. Rata on melko pitkä joten kannattaa mennä paikalle ajoissa jotta ehtii kävelemään radan riittävän monta kertaa. Kävelyä tulee helposti muutama kilometri. Kaksipäiväisessä kilpailussa pääsee kävelemään ennen luokkien alkua sekä usein myös ratojen välissä. Rataa kävellessä on oltava ajurin kilpailuasu päällä, tosin essua ei tarvitse pitää päällä.  Rata koostuu noin kahdestakymmenestä esteestä joten jo reitin oppiminen voi tuntua hankalalta. Reitin lisäksi on kuitenkin paljon muuta ajateltavaa ja suunniteltavaa: Keilat eivät aina ole kauniisti käännetty itse reitin mukaisiksi vaan esim. lyhyellä sivulla sijaitseva portti voi olla käännetty niin että joutuu kääntämään kulmaan hieman aikaisemmin ja ajamaan portin viistosti kentälle sisäänpäin. Nämä keilojenkulmat on muistettava ja on myös huomioitava mistä saa haettua lisää tilaa ja missä taas kääntämään  jyrkemmin. Jos radalla tulee sellainen fiilis että tästähän voisi oikaista ja miksi olen kävellyt tuolta, on portin suunta usein syy valittuun tiehen, eikä suunnitelmastaan kannata poiketa. Sarjaesteiden sisääntuloa on usein vaikeutettu sijoittamalla sarjaa edeltävä portti niin että jos sen ajaa hieman väärässä kulmassa tulee sarjasta turhan vaikea ajaa. Sama pätee sarjalta ulostultaessa. Jos viimeisellä portilla ajautuu aivan ulkoreunaan voi seuraava...

10 merkkiä, joista tiedät kumppanisi olevan valjakkoihmisiä

Valjakkoajo kulissien takaa.   Hattukaupat kiinnostavat häntä vaikka teillä ei koskaan ole aikaa käydä juhlissa, saati järjestää niitä. Hänen automakunsa on erikoinen. Hän ihailee mitä oudompia autoja: pick-upeja, pieniä kuorma-autoja ja saattaa lopulta päätyä ostamaan neliveto pakettiauton sillä perusteellaa että siinä on hyvä nukkuakin.  Lähtiessään reissuun pakkaamisesta ei aiheudu minkäänlaista stressiä vaan hän pakkaa kassinsa muutamassa minuutissa ja huokaisee että “olisipa pakaaminen aina näin helppoa”. Hän tietää yllättävän paljon mopojarruista ja hänen käsilaukustaan saattaa löytyä käytetyt jarrupalat.  Hän käsittelee kuormaliinoja luontevasti ja saattaa ohimennen auttaa rautakaupan pihassa kuormansa sitomista pitkään miettinyttä miestä. Eksyessänne matkalla  mökille hän väittää että paremmilla nuoteilla olisitte olleet perillä jo aikoja sitten. Kaupasta hän ostaa yllättäviä määriä ilmastointiteippiä ja saattaa vielä kysyä jos ei muita värejä olisi saatavilla. Hän sanoo olevansa viikonloppuna kisoissa, mutta et saa häneen yhteyttä enää torstain jälkeen ja maanantaina hän on kuin zombie. Ajaessanne tietyömaan ohi hän ehdottaa että palaisitte yön pimeinä tunteina poimimaan kyytiin muutamat kartiot, joita hän kutsuu keiloiksi. Hän ehdottaa että terassin vasta paria vuotta vanhat puutarhakalusteet ja grillin voisi jo uusia ja että vanhoille voisi löytyä muuta...

Rataharjoitus 17.4.

Ensi sunnuntaina tällä kentällä nähdään valjakoita. Rataharjoitus on nyt sunnuntaina ja tässä tietoja tulijoille: Aikataulu on valmis ja olen yrittänyt huomioida toiveet. Jos minulta on mennyt jokin yhteiskäyttö tai hevosen vaihto liian tiukaksi niin ilmoittakaa mahdollisimman pian niin korjaan. Kotisiltaan löytää helposti. Tiedoksi kuitenkin että Kotisillantie haaraantuu kerran ja siitä jatketaan oikealle (kyltti on, mutta se on hieman kulahtanut).  Autot voi jättää parkkipaikoille tien molemmin puolin.  Kulku maneesiin jossa verryttely on tallin edestä lähtevää tietä pitkin. Suljemme toisen reitin jotta saamme mahdollisimman pitkän radan.  Kun saavutte, tulkaa vahvistamaan lähtönne ja hoitakaa maksu kansiaan käteisellä. Pöytäkirjat saa myös kansiasta oman luokan jälkeen. Laskemme pisteet jännityksen vuoksi vaikka kyseessähän on pelkkä harjoitus. =) Noudatamme koulukokeen kaikkia sääntöjä harjoituksissa. Lähtö tapahtuu radalta aitojen sisäpuolelta, joten sinne pääsee tutustumaan hetkeksi ennen vihellystä. Valjakkotarkastusta ei ole mutta saa tulla kysymään jos jokin asia mietityttää. Peruutukset ym. minulle suoraan 040-7079747.  Tervetuloa! Helppo 2.5 10.00 Kristiina Snellman-Eerola – Johan  10.10 Charlotta Turku – Saarelan Viljami 10.20 Rita Inkiläinen – Nalle 10.30 Mia Ventoniemi – Oscar 10.40 Heidi Niskanen – Lyyli  10.50 Janita Korhonen – Mona 11.00 Johanna Sirkiä – Valman Valtti Vaativa 3.3 11.20 Kristiina Snellman-Eerola – Veere 11.30 Deilina Bishop – Santalan Diana FEI JD 11.50 Heidi Koski – Felicity Miris Helppo 2.4P 12.20 Susanna Kaurimo – Nummen Yrjänä 12.30 Annika Lönnfors – SMK Sointu 12.40 Wilma Karhusaari – Hessin Lilli 12.50 Maisa Takamäki – Kris 13.00 Viola Kantola –...

Kuukausi rataharjoitukseen, jaiks vai jee?

Odotan jo rataharjoitusta kovasti! Pitkän talven jälkeen on hauska päästä taas tositoimiin. Tänään vihellykseen on enää kuukauden päivät, eli harjoituskerrat käy vähiin. Jos harjoittelee koulua kahdesti viikossa, kertoja on enää kymmenen. Pari viikkoa sitten kokoonnuimme Kotisiltaan ja ajoimme koulua viikonlopun molempina päivinä. Toisena päivänä ajoimme myös rataharjoituksen kouluohjelmat läpi. Itse ajoin Saarelan Viljamilla, 6-vuotiaalla suomenhevos oriilla, jolla on tarkoitus kesällä aloittaa valjakkoajoura. Viljamin kanssa katsoimme itseämme peiliin Kotisillassa. Miten koulurataan ja kisakauden koulukokeisiin voi valmistautua muuta kuin tietenkin ajamalla? Kouluohjelma on hyvä opetella hyvissä ajoissa. Usein kuskista näkee, että hän joutuu keskittymään radan muistamiseen eikä pysty käyttää koko keskittymistään liikkeiden ajamiseen. Ja joskus rata unohtuu kokonaan. Molemmat tilanteet ovat melko harmillisia, kouluradan opettelemiseen kun voi käyttää niin paljon aikaa kuin haluaa. Tarkkuusrata ja maraton esteet on sitten asia erikseen. Kouluohjelma, sellaisena kuin se säännöissä on, on mielestäni todella epämiellyttävä formaattina. Miksei ratapiirrustusversio, jossa liikkeet on piirretty auki, voisii aina kuulua kouluohjelmaan, onhan kuskin, tuomari ja sihteerin tavoitteet aivan erilaiset. (Sihteerillä taas voisi olla versio johon mahtuisi vaikka kirjoittamaan hieman pidemmälle marginaaleihin, eikä liikkeiden pisteitä varmaan tarvitsisi viedä niin paljon tilaa.) Itse piirrän aina radan ja sen kirjaimet kouluohjelmaan ja kaikki liikeet erillisille radoille peräkkäin. Mieti miten itse yleensä opit asioita parhaiten, joillekin auttaa kuulla rata jonkun muun suusta, joku taas tykkää piirtää. Itseäni auttaa miettiä mitä kouluohjelmalla on haettu ja miksi liikkeet ovat siinä järjestyksessä missä ovat. Esim. helpossa 3.5 ohjelmassa on ensiksi kaksi kokorataleikkaa ravissa lisäten ja sitten vielä kolmas perään käynnissä pitkin ohjin. Käynti ennen lisäyskiä olisi helpompi, sillä nyt viritellään hevosta hereille ja juuri kun hevonen on saatu liikkeelle sen pitääkin tulla takaisin. Tällaiset loogiset selitykset toimivat ainakin minulle muistisääntöinä siitä...

Intoa täynnä

Valmentajakoulutuksesta on enää viimenen näyttö tekemättä. Sinänsä hyvä mutta toisaalta harmi, niin kivaa on ollut. Lähijaksot ovat olleet todella antoisat ja erityisesti tämä viimeinen jakso lisäsi innostusta kaikenlaiseen uuteen kokeiluun. Viimeisellä jaksolla oli taas useita valmennusharjoituksia, ja hyviä ratsastajia sekä valmentajia oli ilo seurata. Kävimme läpi esteradan rakentamisen perusteita, vaatimuksia kun siirtyy eri kilpailutasoille ja satulan sovitusta. Osana kouluratsastuksen aluevalmennusta pääsimme mukaan kuuntelemaan Anu Korppoon esitystä Kürin rakentamisesta. En tiennytkään että sitä tehdään kaikissa ikäryhmissä, eikä vaan huipulla. Itseäni eniten innosti Mia Stellbergin luento henkisestä valmentautumisesta. Itse olen jo pitkään uskonut että oman keskittymisen ja henkisen puolen vahvistaminen on paljon tärkeämpää kuin hevosen täysin optimaalinen ruokinta erinäisistä purkeista. Tietenkin olettaen että hevosen perusruokinta on kunnossa ja että hevosesta nyt ei oteta ihan 120% irti. Seppo Hyypän luento hevosen fysiologiasta puhui myös tämän teorian puolesta. Hän suositteli ratsastajia syömään hevosille tarkoitetut boosterit itse ja sanoi että decilitra suolaa ämpärilliseen vettä on ihan kelpo elektrolyyttijuoma. Vanha totuus on että Ypäjällä tulee syötyä liikaa. Eteenkin nyt kun Ratsumestaria on uudistettu todella onnistuneesti! Jos siis ihmettelit ruokakuvien määrää! =)      ...

Ypäjä viikonloppu

Pari viikkoa on jo vierähtänyt 1-tason valmentajakoulutuksen toisesta lähijaksosta Ypäjällä. Kolme päivää täynnä luentoja, demoja ja suurin osa ajasta valmennusharjoituksia. Valmennusharjoituksille oli koulu ja estepuolelle annettu tarkat aiheet, joista valmentaja pitää valmennuksen parille kurssilaiselle ja loput seuraavat tuntia ja antavat lopuksi palautetta valmentajalle. Me valjakkoihmiset saimme valita aiheemme itse ja Anne Friisin ehdotuksesta olimme jakaneet aiheet niin että minä ajoin tarkkuutta ja Anne koulua. Näin saimme valjakkoajon eri lajeja tuotua esiin. Olen ajanut ja liikuttanut Calvinia tosi innokkaasti Vierumäen ensimäisen jakson jälkeen jotta se olisi hyvä Ypäjällä, mutta tietenkin se oli kolauttanut jalkansa enkä voinut ottaa sitä mukaan. Pienoinen pettymys, mutta onneksi sain Heikki Heiskaselta lainaan mukavan suomenpienhevosen Elotähden. Haimme Elotähden kanssa hieman tuntumaa toisiimme Haimi-hallissa ja ajoimme sitten Annen tunnille Ypäjä-halliin. Elotähti innostuu tarkkuudesta mutta Anne oli huomioinut tämän ja tällä kertaa harjoittelimme rentoutta ja ajolinjoja serpentiineillä ja siksakilla. Elotähti oli tallissa melkoinen persoona mutta ajaessa oikein toimiva. Lauantai aamuna oli minun vuoro pitää Annelle valmennusta ja olin aiheeksi valinnut pätkän uudesta FEI 3B ohjelmasta jota Anne tulee ensi kesän kisoissa ajamaan. Valitsin nelikaarisen kiemurauran jossa ensimmäinen ja viimeinen kaari tehdään laukassa ja keskimmäisillä esitetään koottua ravia sekä pysähdys. Verryttelynä teimme pohkeenväistöjä käynnissä pois pitkältä sivulta ja takaisin uralle sekä laukan nostoja keskihalkasijalla. Annea ja Palettia oli tosi kiva valmentaa! Mikä ihana poni joka osallistui myös estetunnille viikonlopun aikana. Pääsin oikein Hevosopiston Facebookiin. Ensi kerralla pitääkin valita kaulahuivi ajatuksella. =) Valmennusharjoitusta suunnitellessani kävin uutta ohjelmaa tarkasti läpi ja ajoin pätkiä Calvinilla kokeillakseni miltä se tuntuu ja mitkä kohdat ohjelmasta ovat hankalempia mitä kuvittelee kun lukee ohjelmaa läpi. Taidan kirjoittaa siitä erikseen. Valmentajakoulutuksen kolmas ja viimeinen lähijakso on maaliskuussa ja odotan...

Vuoden 2015 huippuhetket

Vuosi on taas vaihtumassa ja kävellessäni Calvinin kanssa maastossa tänään mietin mitä kaikkea tähän vuoteen on mahtunut. 1. Alkuvuosi oli tavallista rauhallisempi kun jäin maaliskuun alusta kotiin odottamaan esikoiseni saapumista. Otto syntyi huhtikuun puolessa välissä ja pikkumies on tottakai vuoden ylivoimainen kohokohta! Koska poika on ollut terve ja reipas on ollut mahdollista tehdä paljon muutakin. Oton kanssa hakemassa pikku karkulainen kotiin.   2. Schanne lupautui ajamaan Calvinia huhti-toukokuussa ja kun itse pääsin ohjiin kesäkuussa päätimme lähteä käyttämään kaksi vuotta sitten saavuttamamme SM-kvaali Savijärven kaiken lisäksi kansainvälisissä kilpailuissa. Torstaina ajaessani Calvin tuntui varsin pirteältä, mutta yritin olla korjailematta häntä liikaa, mikä olisi voinut ärsyttää kisoja rakastavaa poniani. Perjantaina Calvin oli jo tottunut kisapaikkaan ja teki hienon koulun joka riitti kolmanteen sijaan. Ei hullumpaa, ensimmäinen ratamme vuoteen täysi isolla kentällä! Maratoni oli hauska mutta ei tuloksellisesti erikoinen. Tarkkuudessa muistan päättäneeni kun yritin jollakin lailla osua viitosporttiin, etten enää ikinä lähde vaikean tason kilpailuun ilman kunnon rataharjoituksia. Sen verran kovaa siellä saa ajaa nykyään! Calvin kiitää tarkkuudessa eikä kuski ehdi mukaan. Kuva: Tiia Forsell Kun kokonaiskisasta tuli kuitenkin seitsemäs SM-mitali, pronssinen sellainen, saa olla viikonloppuun todella tyytyväinen! Iso kiitos kaikille jotka minua auttoi Oton, ponin ja kuljetusten kanssa! Oton ensimmäinen ajurikokous. 3. Elokuussa olin puhunut Ann-Katrinin ympäri (noi ei se oikeasti hirveesti puhumista vaatinut) starttaamaan Calvinilla Wiurilan kisoissa. Teimme kolme viikkoa tiiviisti töitä kisojen eteen, AK taisi ajaa noin viisi kertaa viikossa. Harvoin on nähnyt että kuski tulee niin keskittyneenä ajamaan. Ilmeestä oikein näki että hän oli päättänyt korjata viime päivän virheensä ja tulostahan syntyi! Opin myös itse tunteja pitäessäni paljon. Jo se että tunnen Calvinin niin hyvin ja pystyin aina itse ajamaan ja...

Älä peruuta peffa edellä puuhun

Mikä syksy, tai talvi kai nyt pitäisi jo olla! Myrsky myrskyn perään ja välissä vettä. Yleensä on pärjännyt hyvin ilman maneesia mutta nyt on kyllä huono viikko takana. Eilen riitti syitä huonoon treeniin: tuuli melkoisesti, ponin liikutus on ollut säiden takia turhan kevyttä vaikka toissapäivänä uskaltauduimme maastolenkille, puut heiluivat kentän laidoilla, tuuli huusi aidan langoissa ja sai ne väpättämään, minua ärsytti etten ollut liikuttanut ponia ennenkuin tuuli yltyi, tuulen äänet vaikuttavat keskittymiseeni, poni kuunteli kuivuneen ruohon rapinaa, kenttä oli märkä, päivä oli tasaisen harmaa, hieno welshponini näytti pitkässä edellisen lenkin kihartamassa turkissaan lampaan ja villiponin risteykseltä j.n.e. Lista oli siis melko pitkä.  Calvin, Pitkäkarvainen Welshin Pystytukka, märällä kentällä tuulessa Tosiasia on että tällaisia päiviä tulee. Välillä on itse väsynyt tai ärtynyt vaikkei keli ole huono ja välillä keli on vielä pahempi. Treenimotivaatio ei aina ole huipussa ja Suomen olosuhteet eivät aina ole kovin houkuttelevat. Ja kuitenkaan tämä ei saisi vaikuttaa treenaamiseen. Sillä tuleehan se kesä ja kisakausi sitten kuitenkin aika nopeasti vastaan. Viime kauden päätteeksi olemme sopineet itsemme tai valmentajamme kanssa ensi kauden tavoitteista ja siitä mitkä asiat pitäisi talven aikana saada kuntoon. Treenata siis pitää. Tärkeintä on kuitenkin muistaa ettei hevonen välttämättä kehity vaikka kuinka tsemppaisimme ja treenaisimme säässä kuin säässä, ärsytti meitä sitten kuinka paljon tahansa. Hevonen kehittyy ainoastaan onnistuneiden toistojen kautta. Eikä niitä välttämättä joka säässä ja huonolla tuullella tapahdu. Kannattaa siis miettiä tarkkaan mitä huonona päivänä hevosesa kanssa tekee.  Eilen saimme tyystin unohtaa ne asiat mitä olisin halunut treenata ja keskittyä saamaan poni liikkumaan rentona eteenalas hyvin taivutettuna molempiin suuntiin. Jos olisimme tehneet niitä asioita mitä olin suunnitellut olisi ne luultavasti menneet huonosti ja olisimme tuplamäärän...

8 tapaa saada enemmän irti maastolenkistä

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin haluan jakaa näitä pitkälti Schannelta oppimiani asioita, joita ei kouluvalmennuksessa tule käsiteltyä. Maastossa treenaaminen on aiheista ensimmäinen. Schanne on aina ajanut maastossa valtaosan kerroista ja itse pidän eniten koulukokeesta ja tykkään ajaa maastossakin tarkasti. Suomen olosuhteissa tulee muutenkin ajettua iso osa treeneistä maastossa teitä pitkin ja sen takia se kannattaa tehdä tavalla, joka vie hevosta eteenpäin. Tässä 8 asiaa joiden avulla maastolenkistä saa mahdollisimman paljon irti. 1. Laadukas käynti Käyntityöskentely on todella tärkeätä ja rakentaa voimaa ja kestävyyttä. Käynnin on oltava aktiivista ja hevosen tulee tuntua siltä että se on päättäväisesti menossa jonnekin, eikä vaan lönköttele. Tarkkaile että hevosella on yliastuntaa. Vaunusta pystyy kurkottamaan hevosen jalkoihin kunnes oppii tuntemaan onko käynti riittävä. Jos käynti ei ole riittävän aktiivista, auta hevosta etenemään rytmikkäällä naksuttamisella (toisen takasen tahti) ja kannusta sitä venyttämään askelta eikä kiirehtimään nopeita aseklia. 2. Suorista ja hae tasainen tuntuma Hevonen liikkuu tietä pitkin automaattisesti ojaa seuraten, mutta ota ajamiseen aktiivinen ote. Kuvittele ajavasi kouluaitaa pitkin tien oikealla puolella ojaa seuraten. Kiinnitä huomiota hevosen suoruuteen ja tasaiseen tuntumaan molemmilla ohjilla. Onko hevosen etu- ja takaosa peräkkäin vai poikittaako hevonen, Vaikka ajat suoraan niin voit vaihdella kumpi käsi on milloinkin ulkokäsisi, mieti mitä se tarkoittaa. 3.Taivutuksia Tien kiemurrellessa taivuta hevosta tien mukaan mutta älä anna hevosen kaatua keskemmälle tietä tai ojaa. Seuraa onko hevosen takaosa keskellä aisoja vai siirtyykö se kiinni toiseen aisaan taivutuksissa? Tien yli voi liikenteen salliessa tehdä loivaa kiemuraa tarkasti taivuttaen ja keskittyen asetuksen vaihtamiseen keskellä kiemuraa. Risteyksissä ja metsäkoneiden kääntöpaikoilla voi mahtua tekemään vaikka ympyröitä. 4. Tien väärällä puollella Tien väärälle, eli vasemmalla puolelle voi hetkittäin ajaa ja kokeilla miten hyvin vasen ohja toimii ulko-ohjana. Hevonen haluaa...

Valmentautumisesta

Pääsin pari viikkoa sitten aloittamaan 1-tason valmentajakoulutuksen, mikä tarkoittaa että minusta tulee virallisesti valjakkovalmentaja. Olen todella innoissani! Ensimmäisellä lähijaksolla Vierumäessä käsiteltiin m.m. oppimista, harjoittelun suunnittelemista, ravintoa ja ratsastajan tai kuskin omaa kuntoa. Koulutuksen osallistujista suurin osa oli kouluratsastajia, viitisen esteratsastajaa, yksi kenttäratsastaja ja kolme länkkäriratsastajaa. Tehtäviä seuraavat keskustelut paljasti lajien väliset erot valmentautumisessa. Lännenratsastajilla ei joka lajiin ole Suomessa lainkaan valmentajaa ja ratsastajat auttavat toinen toisiaan ja välillä ulkomaalaiset valmentajat käyvät Suomessa. Koulu- ja esteratsastajilla on valmentajaan usein paljon läheisempi suhde ja valmentajan valvomia harjoittelukertoja useita viikossa. Valjakkoajossa treenaaminen on perinteisesti ollut leiripainotteista. Valmennusleirit ovat pari päiväsiä ja muulloin valmentaja on kaukana. Kotivalmentajia on vain harvoilla. Hyvä asia on että lisää valmentajia ja valmennusmahdollisuuksia tulee jatkuvasti. Kun kuuntelin Pirkko Herdin ja Noora Forsténin esitelmän Urheilufoorumissa “Valmentaminen 365” aloin ymmärtämään miten onnekkaassa tilanteessa olen ollut. Casper ponini ollessa 4 vuotta muutimme tänne Hällskullaan saadakseni apua Schannelta valjakkoajossa, joka oli minulle silloin täysin uusi laji. Minulla on siis aina ollut valmentaja lähellä ja olen myös päässyt seuraamaan hänen harjoitteluaan päivittäin. Eli voi todellakin puhua 365 valmentautumisesta, johon sisältyy neuvoja kengityksestä, valmistautumisesta kilpailuihin ja hevosen pitämisestä yleensäkin. Ajattelin käsitellä seuraavissa kirjoituksissani asioita, joita ei perus kouluvalmennuksessa tule käsiteltyä mutta jotka pitäisi hyvään valmennukseen kuulua.  Kickan ja kuski jonka hiukset ei ajopäähineeseen mahtuneet 😀 Etsin kuvaa ensimmäisiltä Schannen tunneilta mutta albumissa tulikin vastaan tämä kuva joka on kaukana valmentautumisesta. Kuvassa on ensimmäiset kosketukset ponilla ajamiseen Rullarsbölen Ratsutallilla. Poni on ensimmäinen hoitoponini Kickan ja valjastuksessa on tiettyjä puutteita. 🙂 Mutta, ilman näitä ajokokemuksia en luultavasti olisi saanut päähäni opettaa kasvattini ajolle osana nuoren esteponin koulutusta ja koko valjakkoajoharrastus olisi jäänyt kokematta. Niin ja ellei...

Ohjasajoharjoitus 2: väistö tai kääntäminen

Ympyröiden ja kulmien jälkeen seuraava suosikkiliikkeeni on väistöt. Väistöt ovat irotteleva liike, joka testaa että hevosen saa siirrettyä ulos eli se toimii ohjasajossa ikään kuin sisäpohkeena. Suorallahan hevosen tulisi liikkua ilman painetta tai vetoa kummassakaan ohjassa. Se että liikumme hevosen kanssa samaan suuntaisesti riittää ohjaamaan hevosta eteenpäin. Pieni paine ulko-ohjassa tarkoittaa kääntymistä ulos ja ulko-ohjan kääntävä pyyntö yhdistettynä pieneen sisäohjan puolipidätteeseen tarkoittaa väistöaskelta ulos. Hevonen tekee siis kaksi eri asiaa hyvin samantapaisella pyynnöllä ulko-ohjalla. Tässä harjoituksess tarkistetaan sekä ohjastjan että hevosen erottelukykyä näiden apujen välillä. Harjoitus: Käännä hevonen keskihalkasijalle, suorista muutama askel ja tee väistö uralle.  Seuraavalta lyhyeltä sivulta käännä taas keskihalkasijlle, suorista mutta käännä sitten takaisin uralle samassa kulmasa missä teit äsken väistön.  Tehtävän vaikeus on siis väistön lisäksi saada hevonen kääntämään ulos säilyttäen takaosan etuosan kanssa samalla uralla.    Huomioitavaa: Tarkkaile että hevonen todellakin astuu etusillaan reilusti ristiin ja asettuu poispäin väistösuunnasta. Varo ettei hevonen vastaa lisättyyn ohjastuntumaan painamalla vastaan. Jos vedät hevosen väistöön takaosan liike kärsii. Varmista ettei hevonen asetu ulos kun lähdet kääntämään pois keskihalkasijalta. Pyri pitämään hevonen mahdollisimman suorana niin että sisäohjan tuki säilyy. Seuraa mihin takakavio lakeutuu suhteessa etukavioon kun käännät uralle ilman väistöä. Alla olevissa kuvissa näkyy miten Calvin siirsi takaosaa ulos ja takakavio astui maahan 10cm ulommas kuin etukavio. Alemmassa kuvass kavionjäljet ovat oikeoppisesti samalla linjalla. Vielä nopeampi myötääminen sisäkädellä korjaa tilanteen.   Varo ettet itse lähde väistämään niin innokkaasti että lähdet ohjilla työntämään hevosen takaosaa ulos. Kuvassa näkyy ohjastajan sopiva sijoittuminen.  Variaatiot: Tehtävän voi tehdä myös ravissa ja miksei laukassakin Päätä väistö jo pari metriä ennen kuin tulet uralle ja jatka suoraan uran sisäpuolella Nuorella voi tehdä lyhyemmän väistön mutta selkeä...