Tavoitteena SM-kvaali 2020

Tavoitteena SM-kvaali 2020

Ensi kaudella toivon pääseväni taas kilpailemaan. Edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt muutama vuosi ja nyt olisi taas kova into kilpailukentille. Käytin sanaa toivon, koska lapseni menevät hevosten edelle, eli heidän takia on mahdollista että kilpaileminen jää jostakin syystä sittenkin haaveeksi. Tällä hetkellä ajan kuitenkin ajatuksella että kilpailen ensi kaudella ja olen tehnyt muutoksia hevosteni liikuttamiseen tämä asia mielessä. Olen tavoitteista motivoituva ihminen ja olen asettanut ensi kaudelle tavoitteen:   Tavoitteeni on ajaa SM-kvaali Veerellä 2020.   Miksi tavoite tuntuu realistiselta? Molemmilla hevosillani on ennestään kilpailukokemusta helpolla tasolla. Tästä on jo kuitenkin jo muutama vuosi. Itse olen kilpaillut vaikealla tasolla joten vaativalla tasolla ajaminen hevosella ei tunnu mahdottomalta, vaikka lähinnä olen poneilla kilpaillut. Hevosluokissa olen ajanut yhteensä vain neljä starttia, mutta muuten olen ajanut hevosilla melko paljon. Hevoset ovat olleet minulla jo puolitoista vuotta ja minulla on melko hyvä kuva mihin pystyvät. Työtä on talven aikana paljon mutta uskon tavoitteen olevan mahdollinen. Miksi tavoite tuntuu epärealistiselta? Suomessa on näillä näkymin kolme kilpailua ennen SM-kilpailua. Tällä hetkellä hevosilla on yhden kilpailuviikonlopun kohdalla hääkeikkavarus. Friisit (ainakin nämä yksilöt) tuntuvat sen verran kylmäverisiltä että kunnon nostaminen riittävälle tasolle vaatii työtä. Tämä on ollut minulle pieni yllätys ja olen saanut oppia että hevoset joissa on “enemmän verta” todellakin suorittavat helpommin. Julhavaunuani en tällä hetkellä ole päivittämässä vaikka yksiakselisella gigillä ajaminen ei välttämättä ole nykyisillä tarkkuusradoilla paras vaihtoehto. Lisäksi aisat tuntuvat friiseille melko kapeilta. Juhlavaunut on testattu ja todettu hieman kapeiksi. Mutta eiköhän siihen totuta. Miksi tämä tavoite voisi onnistua? Olen käynyt läpi osakoekohtaisesti mitä tavoite meiltä vaatisi ja asiat tuntuvat mahdollisilta ratkaista talven aikana. Olen aika päättäväinen ja tavoite motivoi minua treenaamaan. SM-kvaaliin tarvitaan...
Anne Marie Turbé Ypäjällä valjakkoajoklinikassa

Anne Marie Turbé Ypäjällä valjakkoajoklinikassa

Kävin viime viikonloppuna Ypäjällä kuuntelemassa ranskalaisen 4-tason kv-tuomari Anna Marie Turbén näkökulmaa kouluajoon ja seuraamassa maajoukkuevaljakoiden ajoa. Palasin kotiin varsin inspiroituneena jatkamaan omia treenejä ja kirjoittamaan taas blogia. Anne Marie on varsin kokenut tuomari ja kertoi tuomaroivansa tänä vuonna 17 kilpailussa ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Hänellä on lisäksi taustaa kilpailijana poniyksiköissä ja ponipareissa ja myös hänen miehensä on ajanut hevosparia. Olen talven aikana aloittanut usean postauksen hevosten liikkeestä mutta kirjoitukset ja ajatukset ovat aina menneet liian monimutkaisiksi ja pitkiksi, enkä ole saanut niitä valmiiksi. Anna Marie kuitenkin puhui aivan samoista aiheista ja päätin nyt kirjoittaa koosteen siitä mitä hän painotti käyttäen omia esimerkkikuviani. Kommentit kuviin ovat siis omiani mutta Anne Marie näytti esityksessään samantapaisia kuvia. Lauantai alkoi luennolla siitä miten koulukoe tulisi arvostella ja minkälaista liikettä Anne Marie toivoi näkevänsä hevosissa. Aivan ensimmäisenä Anne Marie puhui kuitenkin kuskin ajoasennosta ja avuista, mikä resonoi vahvasti edellisenä viikonloppuna järjestämäni kuskin kehonhallintakurssin kanssa, josta pitääkin kirjoittaa erikseen. Päivä jatkui luennon jälkeen juhlakentän laidalla isossa tuomarikopissa jossa Anne Marie arvosteli kaikki maajoukkuevaljakot. Lauantai iltana koulukokeet katsottiin yhdessä kuskien kanssa videolta ja arvosteluista keskusteltiin. Video oli kuvattu pitkän sivun puolelta ja suurin osa arvioista oli tehty pisteessä C. Alla oleva kuva selittää miksi pitkänsivun tuomarin arvio saattaa poiketa C-tuomarin arviosta. Tässä kaksi ajolinjaa jotka selvästi ohi linjan, joita C-tuomarin on kuitenkin vaikea havaita omasta näkökulmastaan. Sunnuntaina valjakot ajoivat kouluohjelman vielä uudelleen ja taas tuomarikopissa käytiin keskustelua arvostelusta. Samalla keskustelimme muutoksesta edelliseen päivään, osalla valjakoilla muutos oli selvästi positiivinen ja toisilla pisteet laskivat.  Jotkut hevoset olivat rennompia ja toiset eivät yhtä teräviä kuin edellisenä päivänä. Muutos ja mahdollinen syy siihen herätti mielenkiintoista analyysiä. Seuraavaksi muutama...
Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Edellisessä postauksessani kerroin mistä kiinnostukseni tietoisuuden kehittämiseen lähti. Nyt yritän avata miten tietoisuus mielestäni näkyy hevosten kanssa touhutessa. Kirjoitin tämän jo ennen Annan luentoa ja samantapaisia ajatuksia heräsi luennon jälkeen. Hevonen on tietoisuuden mestari Hevonen elää vahvasti nykyhetkessä ja on todella tietoinen pienimmistäkin signaaleista. Me ihmiset jännällä tavalla samaan aikaan hyväksymme ja uskomme tähän mutta samalla se unohtuu meiltä niin helposti. Parhaat hetket hevosen kanssa on varmasti monen mielestä, ne hetket kun hevonen toimii ajatuksen voimalla. Siihen tilanteeseen pääseminen tietenkin vaati että apu myös alkaa ajatuksesta ja voimistuu vasta tarvittaessa. Tätä apujen tasoa on valmentajana mahdotonta seurata, mutta hevonen tuntee sen kyllä. Nämä hetket ovat vahva todiste siitä miten tietoisia hevoset ovat, kun mekin olemme sitä. Mutta kuitenkin usein uskomme tarvitsevamme paljon voimakkaampia apuja. Itsemme kehittäminen Olen yhä useammin alkanut kiinnittämään huomiota miten usein me ihmiset haluamme keskittyä hevostemme kouluttamiseen sen sijaan että keskittyisimme kehittymään itse.  Hevosurheilu on harvinainen laji siinä että suoritukseen tarvitaan hevonen, elävä ja miettivä olento, jolla on omia ajatuksia ja reaktioita asioihin. Hevosen kannalta ikävää on  se ettei se pysty kertomaan miten asiat kokee, ainakaan meidän kielellämme. Mielestäni aliarvioimme helposti oman mielentilamme ja keskittymisemme vaikutusta hevoseen. Jos meiltä kysyy miten treenit tänään meni, saa usein kuulla jotakin tällaista: “Hevonen tuntui tänään niin jäykältä. Yritin vaan saada sen jotenkin kulkemaan. Lopussa se oli parempi.“ Hevosen ajatukset samasta treenistä saattaisi kuulostaa tältä: “Ratsastajani ilmestyi tänään tallille puhelin korvalla ja harjasi minut vauhdilla. Alkukävelyn aikana hän näpytteli vielä puhelintaan ja mutisi jotakin itselleen. Minua hieman jännitti mitä olin tehnyt väärin. Hän oli tavallista kovempi otteissaan mutta vaikutti rentoutuvan ja unohtavan häntä harmittaneen asian loppua kohden.” “Minun hevonen oli...