Anne Marie Turbé Ypäjällä valjakkoajoklinikassa

Anne Marie Turbé Ypäjällä valjakkoajoklinikassa

Kävin viime viikonloppuna Ypäjällä kuuntelemassa ranskalaisen 4-tason kv-tuomari Anna Marie Turbén näkökulmaa kouluajoon ja seuraamassa maajoukkuevaljakoiden ajoa. Palasin kotiin varsin inspiroituneena jatkamaan omia treenejä ja kirjoittamaan taas blogia. Anne Marie on varsin kokenut tuomari ja kertoi tuomaroivansa tänä vuonna 17 kilpailussa ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Hänellä on lisäksi taustaa kilpailijana poniyksiköissä ja ponipareissa ja myös hänen miehensä on ajanut hevosparia. Olen talven aikana aloittanut usean postauksen hevosten liikkeestä mutta kirjoitukset ja ajatukset ovat aina menneet liian monimutkaisiksi ja pitkiksi, enkä ole saanut niitä valmiiksi. Anna Marie kuitenkin puhui aivan samoista aiheista ja päätin nyt kirjoittaa koosteen siitä mitä hän painotti käyttäen omia esimerkkikuviani. Kommentit kuviin ovat siis omiani mutta Anne Marie näytti esityksessään samantapaisia kuvia. Lauantai alkoi luennolla siitä miten koulukoe tulisi arvostella ja minkälaista liikettä Anne Marie toivoi näkevänsä hevosissa. Aivan ensimmäisenä Anne Marie puhui kuitenkin kuskin ajoasennosta ja avuista, mikä resonoi vahvasti edellisenä viikonloppuna järjestämäni kuskin kehonhallintakurssin kanssa, josta pitääkin kirjoittaa erikseen. Päivä jatkui luennon jälkeen juhlakentän laidalla isossa tuomarikopissa jossa Anne Marie arvosteli kaikki maajoukkuevaljakot. Lauantai iltana koulukokeet katsottiin yhdessä kuskien kanssa videolta ja arvosteluista keskusteltiin. Video oli kuvattu pitkän sivun puolelta ja suurin osa arvioista oli tehty pisteessä C. Alla oleva kuva selittää miksi pitkänsivun tuomarin arvio saattaa poiketa C-tuomarin arviosta. Tässä kaksi ajolinjaa jotka selvästi ohi linjan, joita C-tuomarin on kuitenkin vaikea havaita omasta näkökulmastaan. Sunnuntaina valjakot ajoivat kouluohjelman vielä uudelleen ja taas tuomarikopissa käytiin keskustelua arvostelusta. Samalla keskustelimme muutoksesta edelliseen päivään, osalla valjakoilla muutos oli selvästi positiivinen ja toisilla pisteet laskivat.  Jotkut hevoset olivat rennompia ja toiset eivät yhtä teräviä kuin edellisenä päivänä. Muutos ja mahdollinen syy siihen herätti mielenkiintoista analyysiä. Seuraavaksi muutama...
Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Edellisessä postauksessani kerroin mistä kiinnostukseni tietoisuuden kehittämiseen lähti. Nyt yritän avata miten tietoisuus mielestäni näkyy hevosten kanssa touhutessa. Kirjoitin tämän jo ennen Annan luentoa ja samantapaisia ajatuksia heräsi luennon jälkeen. Hevonen on tietoisuuden mestari Hevonen elää vahvasti nykyhetkessä ja on todella tietoinen pienimmistäkin signaaleista. Me ihmiset jännällä tavalla samaan aikaan hyväksymme ja uskomme tähän mutta samalla se unohtuu meiltä niin helposti. Parhaat hetket hevosen kanssa on varmasti monen mielestä, ne hetket kun hevonen toimii ajatuksen voimalla. Siihen tilanteeseen pääseminen tietenkin vaati että apu myös alkaa ajatuksesta ja voimistuu vasta tarvittaessa. Tätä apujen tasoa on valmentajana mahdotonta seurata, mutta hevonen tuntee sen kyllä. Nämä hetket ovat vahva todiste siitä miten tietoisia hevoset ovat, kun mekin olemme sitä. Mutta kuitenkin usein uskomme tarvitsevamme paljon voimakkaampia apuja. Itsemme kehittäminen Olen yhä useammin alkanut kiinnittämään huomiota miten usein me ihmiset haluamme keskittyä hevostemme kouluttamiseen sen sijaan että keskittyisimme kehittymään itse.  Hevosurheilu on harvinainen laji siinä että suoritukseen tarvitaan hevonen, elävä ja miettivä olento, jolla on omia ajatuksia ja reaktioita asioihin. Hevosen kannalta ikävää on  se ettei se pysty kertomaan miten asiat kokee, ainakaan meidän kielellämme. Mielestäni aliarvioimme helposti oman mielentilamme ja keskittymisemme vaikutusta hevoseen. Jos meiltä kysyy miten treenit tänään meni, saa usein kuulla jotakin tällaista: “Hevonen tuntui tänään niin jäykältä. Yritin vaan saada sen jotenkin kulkemaan. Lopussa se oli parempi.“ Hevosen ajatukset samasta treenistä saattaisi kuulostaa tältä: “Ratsastajani ilmestyi tänään tallille puhelin korvalla ja harjasi minut vauhdilla. Alkukävelyn aikana hän näpytteli vielä puhelintaan ja mutisi jotakin itselleen. Minua hieman jännitti mitä olin tehnyt väärin. Hän oli tavallista kovempi otteissaan mutta vaikutti rentoutuvan ja unohtavan häntä harmittaneen asian loppua kohden.” “Minun hevonen oli...
Tietoisuus: Tietoisuuden tiedostaminen (Part 1)

Tietoisuus: Tietoisuuden tiedostaminen (Part 1)

Tietoisuus ja sen kehittäminen on aihe joka on noussut minulle todella tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi aiheeksi viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana. Aihe on, aivan kuten hevoset ja hevosurheilu muutenkin, asia jossa voi kehittyä loputtomasti. Oikeastaan uskon, että hevosten kanssa koemme kehittymisen olevan jatkuvaa, juuri sen takia että hevosten kanssa tapahtuu oman tietoisuuden kehittymistä, huomasimme sen tietoisesti tai emme. Itse ajattelen että tietoisuuden voi jakaa kolmeen: Awareness – Tietoisuuden ymmärtäminen ja sen hyväksyminen Mindfullness – Tietoisuus omasta itsestään ja ajatuksistaan Body awareness – Tietoisuus omasta kehosta Oma herääminen aiheeseen tapahtui oikeastaan kun kuulin OneHorseLifen.com perustajasta Anna Marciniakista. Ihastuin hänen tapaansa työskennellä hevosten kanssa ja halusin oppia enemmän. Osallistuin hänen B.A.S.E. kickstart kurssiinsa kesällä 2015. Olin todella innoissani ja koin melkoisen pettymyksen kun pääsin kurssin materiaaleihin käsiksi. Insinööri-minä odotti ehkä käytännön ohjeita miten hevoskuiskaajaksi muututaan. Tekstit tuntuivat kuitenkin kovin henkeviltä enkä kokenut pääseväni asiassa eteenpäin. Alla yksi esimerkki Anna Marciniakin kirjoituksista, joka silloin tuntui melko tyhjänpäiväiseltä ja nyt allekirjoitan asian täysi. Kaikkea en väitä (vielä) ymmärtäväni mutta edes osan: https://onehorselife.com/body-awareness-riders/ Aihe on nyt kehittynyt päässäni tietoisesti muutaman vuoden ja olen onnekseni ymmärtänyt missä menin metsään. Odotin ohjeita millä hevosen käyttäytymistä muutetaan ja tehtäviä mitä harjoitella. Osittain näitäkin kurssiin sisältyykin, mutta suurin työ on muuttaa itseänsä. Yritin tehdä kurssin tehtäviä esikoiseni nukkuessa päiväunet. Minulla oli siis rajoitetusti aikaa mutta halusin suorittaa kurssin asiat, vaikkakin Marciniakin ohje oli ettei harjoituksia tehdessä saa olla ennalta asetettuja tavoitteita tai odotuksia. Olin tuomittu epäonnistumaan. Kurssilaiset latailivat videoita Facebookryhmään ja näin osan tekevän isoja edistysaskelia ja toiset eivät. Minä en niitä tehnyt. Calvin, jonka kanssa kurssia tein, oli vähällä purra minua ja välillä kävellä ylini. Asioita mitä hän ei...