Anne Marie Turbé Ypäjällä valjakkoajoklinikassa

Anne Marie Turbé Ypäjällä valjakkoajoklinikassa

Kävin viime viikonloppuna Ypäjällä kuuntelemassa ranskalaisen 4-tason kv-tuomari Anna Marie Turbén näkökulmaa kouluajoon ja seuraamassa maajoukkuevaljakoiden ajoa. Palasin kotiin varsin inspiroituneena jatkamaan omia treenejä ja kirjoittamaan taas blogia. Anne Marie on varsin kokenut tuomari ja kertoi tuomaroivansa tänä vuonna 17 kilpailussa ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Hänellä on lisäksi taustaa kilpailijana poniyksiköissä ja ponipareissa ja myös hänen miehensä on ajanut hevosparia. Olen talven aikana aloittanut usean postauksen hevosten liikkeestä mutta kirjoitukset ja ajatukset ovat aina menneet liian monimutkaisiksi ja pitkiksi, enkä ole saanut niitä valmiiksi. Anna Marie kuitenkin puhui aivan samoista aiheista ja päätin nyt kirjoittaa koosteen siitä mitä hän painotti käyttäen omia esimerkkikuviani. Kommentit kuviin ovat siis omiani mutta Anne Marie näytti esityksessään samantapaisia kuvia. Lauantai alkoi luennolla siitä miten koulukoe tulisi arvostella ja minkälaista liikettä Anne Marie toivoi näkevänsä hevosissa. Aivan ensimmäisenä Anne Marie puhui kuitenkin kuskin ajoasennosta ja avuista, mikä resonoi vahvasti edellisenä viikonloppuna järjestämäni kuskin kehonhallintakurssin kanssa, josta pitääkin kirjoittaa erikseen. Päivä jatkui luennon jälkeen juhlakentän laidalla isossa tuomarikopissa jossa Anne Marie arvosteli kaikki maajoukkuevaljakot. Lauantai iltana koulukokeet katsottiin yhdessä kuskien kanssa videolta ja arvosteluista keskusteltiin. Video oli kuvattu pitkän sivun puolelta ja suurin osa arvioista oli tehty pisteessä C. Alla oleva kuva selittää miksi pitkänsivun tuomarin arvio saattaa poiketa C-tuomarin arviosta. Tässä kaksi ajolinjaa jotka selvästi ohi linjan, joita C-tuomarin on kuitenkin vaikea havaita omasta näkökulmastaan. Sunnuntaina valjakot ajoivat kouluohjelman vielä uudelleen ja taas tuomarikopissa käytiin keskustelua arvostelusta. Samalla keskustelimme muutoksesta edelliseen päivään, osalla valjakoilla muutos oli selvästi positiivinen ja toisilla pisteet laskivat.  Jotkut hevoset olivat rennompia ja toiset eivät yhtä teräviä kuin edellisenä päivänä. Muutos ja mahdollinen syy siihen herätti mielenkiintoista analyysiä. Seuraavaksi muutama...
Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Edellisessä postauksessani kerroin mistä kiinnostukseni tietoisuuden kehittämiseen lähti. Nyt yritän avata miten tietoisuus mielestäni näkyy hevosten kanssa touhutessa. Kirjoitin tämän jo ennen Annan luentoa ja samantapaisia ajatuksia heräsi luennon jälkeen. Hevonen on tietoisuuden mestari Hevonen elää vahvasti nykyhetkessä ja on todella tietoinen pienimmistäkin signaaleista. Me ihmiset jännällä tavalla samaan aikaan hyväksymme ja uskomme tähän mutta samalla se unohtuu meiltä niin helposti. Parhaat hetket hevosen kanssa on varmasti monen mielestä, ne hetket kun hevonen toimii ajatuksen voimalla. Siihen tilanteeseen pääseminen tietenkin vaati että apu myös alkaa ajatuksesta ja voimistuu vasta tarvittaessa. Tätä apujen tasoa on valmentajana mahdotonta seurata, mutta hevonen tuntee sen kyllä. Nämä hetket ovat vahva todiste siitä miten tietoisia hevoset ovat, kun mekin olemme sitä. Mutta kuitenkin usein uskomme tarvitsevamme paljon voimakkaampia apuja. Itsemme kehittäminen Olen yhä useammin alkanut kiinnittämään huomiota miten usein me ihmiset haluamme keskittyä hevostemme kouluttamiseen sen sijaan että keskittyisimme kehittymään itse.  Hevosurheilu on harvinainen laji siinä että suoritukseen tarvitaan hevonen, elävä ja miettivä olento, jolla on omia ajatuksia ja reaktioita asioihin. Hevosen kannalta ikävää on  se ettei se pysty kertomaan miten asiat kokee, ainakaan meidän kielellämme. Mielestäni aliarvioimme helposti oman mielentilamme ja keskittymisemme vaikutusta hevoseen. Jos meiltä kysyy miten treenit tänään meni, saa usein kuulla jotakin tällaista: “Hevonen tuntui tänään niin jäykältä. Yritin vaan saada sen jotenkin kulkemaan. Lopussa se oli parempi.“ Hevosen ajatukset samasta treenistä saattaisi kuulostaa tältä: “Ratsastajani ilmestyi tänään tallille puhelin korvalla ja harjasi minut vauhdilla. Alkukävelyn aikana hän näpytteli vielä puhelintaan ja mutisi jotakin itselleen. Minua hieman jännitti mitä olin tehnyt väärin. Hän oli tavallista kovempi otteissaan mutta vaikutti rentoutuvan ja unohtavan häntä harmittaneen asian loppua kohden.” “Minun hevonen oli...
“Vain” groomi

“Vain” groomi

Valjakkoajon sääntöjen mukaan valjakolla ei saa ajaa kilpailuissa ellei kyydissä ole vaununavustaja, eli groomi. Sana groomi määritellään säännöissä avaustajaksi ja tämä tarkentuu ilmeisti ihmiseksi sillä, että tämän kyseisen avustajan tulee olla SRL: seuran jäsen. Muuten esimerkiksi koirat toimivat usein kotiolosuihteissa avustajina. Myös ikärajoitus voi toisin olla koirille usin vaikea kohta täyttää, sillä groomin on oltava yli 14-vuotias, jopa 18-vuotias. Säännöissä sanotaan myös että groomin tulee olla kykeneväinen tehtäväänsä mutta tämän jälkeen mainitaan lähinnä asioita mitä groomi EI saa tehdä. Ja tekemättömyyteen uskoisi aika monen pystyvän. Yhdessä kohtaa kuitenkin mainitaan että groomin tulee istua tarkkuudessa omalla paikallaan, joten istuminen on yksi selkeä tehtävä. Myös mahdollisuus ojentaa varapiiska, EMIT:in leimaus ja rikkoutuineiden valjaiden korjaus mainitaan groomin tehtävinä. Lisäksi groomi saa pitää kiinni narusta jonka tehtävä on tukea kuskia vaunussa, mutta vaan narun toisesta päästä. Säännöt siis eivät velvoita groomia kovin erikoisiin suorituksiin. Jos kaikki menee hyvin, groomin ei tarvitse tehdä paljoakaan ja groomiksi voikin hätätilanteessa pestata lähestulkoot kenet vaan jolla on seuran jäsenyys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö osaava ja kokenut groomi, jonka kanssa kuskilla synkkaa, olisi todella iso merkitys valjakon suoritukseen ja menestykseen. Koska kuski tarvitsee groomin voidakseen kilpailla, on hänen sellainen löydettävä itselleen voidakseen kilpailla. Groomi on kuskin kilpailemisen mahdollistaja ja tiiminjäsen. Uuden groomin sisäänajo vie aikansa, joten kuskin on pidettävä hyvää hyvää huolta groomistaan. Groomi onkin usein kuskin hyvä ystävä. Groomi on usein alunperin houkuteltu mukaan juuri sääntöjen vaatimusten vähyyden ansioista. Kisaviikonloppuna on luvassa mukavaa yhteisoloa, ulkoilmaa, hienoja ja vauhdikkaita kisasuorituksia ja mukavaa leirielämää. Loput kuski lupaa opettaa kun tilanteita tulee eteen. Groomi ei tässä vaiheessa tiedä että kuski on hänet valikoinut ystäväpiiristään sopivan koon, riittävän kunnon ja kilpailuhenkisyyden...