Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Edellisessä postauksessani kerroin mistä kiinnostukseni tietoisuuden kehittämiseen lähti. Nyt yritän avata miten tietoisuus mielestäni näkyy hevosten kanssa touhutessa. Kirjoitin tämän jo ennen Annan luentoa ja samantapaisia ajatuksia heräsi luennon jälkeen. Hevonen on tietoisuuden mestari Hevonen elää vahvasti nykyhetkessä ja on todella tietoinen pienimmistäkin signaaleista. Me ihmiset jännällä tavalla samaan aikaan hyväksymme ja uskomme tähän mutta samalla se unohtuu meiltä niin helposti. Parhaat hetket hevosen kanssa on varmasti monen mielestä, ne hetket kun hevonen toimii ajatuksen voimalla. Siihen tilanteeseen pääseminen tietenkin vaati että apu myös alkaa ajatuksesta ja voimistuu vasta tarvittaessa. Tätä apujen tasoa on valmentajana mahdotonta seurata, mutta hevonen tuntee sen kyllä. Nämä hetket ovat vahva todiste siitä miten tietoisia hevoset ovat, kun mekin olemme sitä. Mutta kuitenkin usein uskomme tarvitsevamme paljon voimakkaampia apuja. Itsemme kehittäminen Olen yhä useammin alkanut kiinnittämään huomiota miten usein me ihmiset haluamme keskittyä hevostemme kouluttamiseen sen sijaan että keskittyisimme kehittymään itse.  Hevosurheilu on harvinainen laji siinä että suoritukseen tarvitaan hevonen, elävä ja miettivä olento, jolla on omia ajatuksia ja reaktioita asioihin. Hevosen kannalta ikävää on  se ettei se pysty kertomaan miten asiat kokee, ainakaan meidän kielellämme. Mielestäni aliarvioimme helposti oman mielentilamme ja keskittymisemme vaikutusta hevoseen. Jos meiltä kysyy miten treenit tänään meni, saa usein kuulla jotakin tällaista: “Hevonen tuntui tänään niin jäykältä. Yritin vaan saada sen jotenkin kulkemaan. Lopussa se oli parempi.“ Hevosen ajatukset samasta treenistä saattaisi kuulostaa tältä: “Ratsastajani ilmestyi tänään tallille puhelin korvalla ja harjasi minut vauhdilla. Alkukävelyn aikana hän näpytteli vielä puhelintaan ja mutisi jotakin itselleen. Minua hieman jännitti mitä olin tehnyt väärin. Hän oli tavallista kovempi otteissaan mutta vaikutti rentoutuvan ja unohtavan häntä harmittaneen asian loppua kohden.” “Minun hevonen oli...
“Vain” groomi

“Vain” groomi

Valjakkoajon sääntöjen mukaan valjakolla ei saa ajaa kilpailuissa ellei kyydissä ole vaununavustaja, eli groomi. Sana groomi määritellään säännöissä avaustajaksi ja tämä tarkentuu ilmeisti ihmiseksi sillä, että tämän kyseisen avustajan tulee olla SRL: seuran jäsen. Muuten esimerkiksi koirat toimivat usein kotiolosuihteissa avustajina. Myös ikärajoitus voi toisin olla koirille usin vaikea kohta täyttää, sillä groomin on oltava yli 14-vuotias, jopa 18-vuotias. Säännöissä sanotaan myös että groomin tulee olla kykeneväinen tehtäväänsä mutta tämän jälkeen mainitaan lähinnä asioita mitä groomi EI saa tehdä. Ja tekemättömyyteen uskoisi aika monen pystyvän. Yhdessä kohtaa kuitenkin mainitaan että groomin tulee istua tarkkuudessa omalla paikallaan, joten istuminen on yksi selkeä tehtävä. Myös mahdollisuus ojentaa varapiiska, EMIT:in leimaus ja rikkoutuineiden valjaiden korjaus mainitaan groomin tehtävinä. Lisäksi groomi saa pitää kiinni narusta jonka tehtävä on tukea kuskia vaunussa, mutta vaan narun toisesta päästä. Säännöt siis eivät velvoita groomia kovin erikoisiin suorituksiin. Jos kaikki menee hyvin, groomin ei tarvitse tehdä paljoakaan ja groomiksi voikin hätätilanteessa pestata lähestulkoot kenet vaan jolla on seuran jäsenyys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö osaava ja kokenut groomi, jonka kanssa kuskilla synkkaa, olisi todella iso merkitys valjakon suoritukseen ja menestykseen. Koska kuski tarvitsee groomin voidakseen kilpailla, on hänen sellainen löydettävä itselleen voidakseen kilpailla. Groomi on kuskin kilpailemisen mahdollistaja ja tiiminjäsen. Uuden groomin sisäänajo vie aikansa, joten kuskin on pidettävä hyvää hyvää huolta groomistaan. Groomi onkin usein kuskin hyvä ystävä. Groomi on usein alunperin houkuteltu mukaan juuri sääntöjen vaatimusten vähyyden ansioista. Kisaviikonloppuna on luvassa mukavaa yhteisoloa, ulkoilmaa, hienoja ja vauhdikkaita kisasuorituksia ja mukavaa leirielämää. Loput kuski lupaa opettaa kun tilanteita tulee eteen. Groomi ei tässä vaiheessa tiedä että kuski on hänet valikoinut ystäväpiiristään sopivan koon, riittävän kunnon ja kilpailuhenkisyyden...
Hevosen vinous ajaessa

Hevosen vinous ajaessa

Hevosen vinous on asia joka nousee esiin sekä valjakkoajo että ohjasajo tunneillani.  Se miten hevonen liikkuu ja kääntyy on välillä melko monimutkainen asia hahmottaa ja ajattelin yrittää selittää asiaa kuvan kera. Vinoudella tarkoitan että hevonen tuntuu ja näyttää ajossa tältä: hevonen pitää toisesta ohjasta enemmän/vähemmän hevonen kaatuu toisessa kierroksessa sisään hevonen kääntyy huonosti toiseen suuntaa hevosella on takaosa lähempänä toista aisaa hevonen taipuu huonommin toiseen suuntaan Nämä kaikki oireet voivat näkyä joko hyvin isoina ongelmina tai sitten niin lievinä ettei oma kuski niitä oikein edes ole huomannut. Nämä siis saattavat hankaloittaa ajamista hyvin paljon tai ne voivat olla se pieni asia mitä korjaamalla hevoseen saadaan paremmaksi. Useimmat hevoset ovat oikeakätisiä, eli haluavat käyttää oikeata etustaan enemmän ja kaatuvat siten helpommin sisään oikealle. Sama hevonen taipuu jopa liian hyvin vasempaan muttei käänny vasemmalle yhtä hyvin. Tämä hevonen pitää vahvempaa tuntumaa oikeaan ohjaan. Välillä hevosen omistaja syyttää hevosen vinoutta itseensä ja näkyyhän ratsastajan tai kuskin oma vinous tietenkin hevosessa. Uskon että hevoset ovat kuten me ihmiset luontaisesti epäsymmetrisiä, eli synnynnäisesti jompikumpi sivu on vahvempi. Jos miettii kummalla kädellä kirjoittaa tai kummalla jalalla potkaiset palloa, niin aika automaattisestihän se valinta tapahtuu. Monta vuotta olen yrittänyt oppia enemmän siitä miten hevonen on vino mutta alan yhä enemmän kallistumaan sen puoleen ettei varsinaisella syyllä tai tavalla ole väliä, kunhan näkee tämän hetkiset isoimmat ongelmat ja pyrkii auttamaan hevosta liikkumaan paremmin. Kuvassa kuvattu “oikeakätinen” hevonen aisojen välissä suoralla ja molemmissa kierroksissa ympyrällä. Usein hevosen huonompaan taipumiseen toiseen suuntaan on kiinnitetty huomiota, mutta se tukeutuuko hevonen yhtä lailla molemmille ohjille ei aina ole yhtä selvä asia. Sekin vaihtelee kumman puolen taipumien on huonompi. Hyvin läpiajettu oikeakätinen...