Vaunut valjakkoajon aloittamiseen

Vaunut valjakkoajon aloittamiseen

Minulta kysytään aina välillä millä varusteilla ja vaunuilla pääsisi valjakkoajossa alkuun. Ajattelin vastata kuvien kera niin asia säilyy täällä tuleville kyselijöille. Tämä on täysin oma mielipiteeni ja muita mielipiteitä löytyy varmasti myös. Tarkoitus ei myöskään ole mainostaa tiettyä valmistajaa vaan avata mihin vaunujen valinnassa tulisi kiinnittää huomiota. Lähtökohtia ajamisen aloittamiseen on tietenkin erilaisia ja se vaikuuttaa siihen mitkä vaunut sopii hevoselle parhaiten. Jos hevonen on ajettu aikaisemmin ja sillä on kokemusta erilaisiesta vaunuista kuten koppiksista, reestä tai heinäkärryistä voi aloittaa heti vaikka maratonvaunulla. Jos hevonen on vasta opetettu ajoon koppiksilla, ilman vetoliinoja, on hyvä jatkaa yksiakselisella vaunulla joissa on suorat aisat kunnes hevosella on enemmän vetokokemusta. Maratonvaunut on sinänsä vakaat mutta kääntyvä etuakseli, eli kääntökehällinen vaunu, ei salli sitä että hevonen ei jossakin tilanteessa suostu liikkumaan eteenpäin, kääntyy vaunun ympärillä tai alkaa peruuttamaan holtittomasti. Näissä tilanteissa maratonvaunu on herkästi nurin. Maratonvaunut voivat myös olla esim. nuorelle 3 tai 4v ponille melko raskaat ja vaarana on että poni oppii väärän tavan vetää vaunuja jos voimat ei riitä. Toki voi aloittaa hyvin lyhyillä pätkillä, mutta usein kuski haluaa päästä ajamaan ja harjoittelemaan hieman enemmän. Alkuun pääsee vaikka koppakärryillä tai ponikärryillä, joihin on lisätty vetokarttu. Valjakkoajossahan käytetään valjaita, joissa hevonen vetää vetoliinoilla jotka kiinnittyvät joko rintaremmiin tai juhlavaljaissa längkiin. Vetokartun idea on yksinkertaisesti myödätä hevosen lapojen liikettä kun hevonen liikkuu ja vetää samalla ravipuolta painavempia vaunuja. Tässä kuvassa hevosella on koppikset joihin on hitsattu vetokarttu. Itse aloitin aikoinaan Börjesiltä ostetuilla ponikärryllä, jossa ei ollut minkäänlaista jousitusta tai jarrua ja pyörät olivat niin hepposet että ne saattoivat vääntyä jos vahingossa ajoi nyrkin kokosen kiven yli. Niihin hitsattiin yksinkertainen karttu ja ajoimme niillä Casperin 4v-kauden....
Portugalin reissu

Portugalin reissu

Viikko sitten palasimme kotiin viiden päivän Portugalin matkalta. Päivistä kolmeen mahtui hieman hevosaiheista ohjelmaa, tietenkin! 🙂 Vuokrasimme kentältä auton ja suuntasimme Luis Valençan, mies Apassionatan takana, tallille. Talli sijaitsi hieman hassusti modernin sairaalan kupeessa, aivan asutuksen keskellä. Parkkeerasimne ison maantierampin alle jossa naapuripihan hevoset, kanat, muulit ja kukot kiipeilivät sovussa. Naapurin takapiha oli Otolle kuin eläintarha.     Tallin portilla. Talli koostui useasta tallirakennuksesta, yhdestä katetusta kentästä, yhdestä koristellusta maneesista ja vanhasta härkätaisteluareenasta. Olin kuvitellut Master Valençan olevan lähinnä tallin vetonaula mutta hän oli toinen ihminen joka meitä tuli vastaan ja tervehti “You must be Charlotta”. Mies ilman lakkia on Luis Valenca itse. Porkkanat taisivat hieman korvata heinän laatua. Härkätaisteluareena sijaitsi tallialueen keskellä.   Olin varannut neljä maastatyöskentelytuntia tavoitteena tutustua heidän tapaansa kouluttaa hevosia. Samana päivänä kun tulimme kotiin he avasivat “The Valenca method” sivustonsa. Ensimmäisenä minulle esiteltii 5v Lusitano ori, jolla ei enää ratsasteta selkäongelmien takia mutta joka toimii maastakäsittely opetushevosena. Luis Valençan tytär Filipa ja heidän ranskalainen ratsuttajansa esittelivät minulle miten opettavat nuoria (4v) hevosia ensiksi maastakäsin sivuohjin juoksuttaen, sitten maastakäsin kapsonilla ja lopuksi siirtävät opit ja avut ratsastajalle. Filippa pitämässä ratsastustuntia ruotsalaiselle tädille hienommassa maneesissa. Tämän jälkeen pääsin tekemään samaa itse. Paljon oli tuttua ja paljon oli uutta! Oli tosi vaikeata uskaltaa olla heidän hevosilleen tarpeeksi vaativa kun koin itse olevani koko ajan hieman epävarma omasta tekemisestäni ja huomasin keskittyväni korjaamaan itseäni. Ensimäisen päivän tunnit pidettiin tällä katetulla areenalla. Toisella tunilla jatkoimme ensiksi samoja asioita hieman raaemmalla 4v kimo oriilla ja lopuksi ratsuttaja kiipesi selkään samalla kuin minä jatkoin työtä maasta. Minä pyysin hejoselta ympyrällä avoja, suoristamaan avossa lävistäjälle ja jatkamaan siitä vasta-avossa puoliympyrälle. Lopuksi tuntui että mietittävää...
Tarkkuusrataan valmistautuminen

Tarkkuusrataan valmistautuminen

Schanne ja Casper tarkkuusradalla 2009 MM Greven Kirjoitin ennen koulurataharjoitusta kolukokeeseen valmistautumisesta ja nyt ajattelin kirjoittaa miten valmistaudun tarkkuusrataan.  Jos kilpailut ovat kolmipäiväiset tulee hevonen usein esittää ajaen eläinlääkärille verryttelyssä. Eläinlääkäri varmistaa että hevonen liikkuu puhtaasti ja on kilpailukykyinen maratonin jälkeen. Verryttelyssä ajetaan eläinlääkärin eteen, tervehditään ja tämä pyytää esittää ravikahdeksikkoa. Itse olen ajanut noin 15m-20m ympyrät ja kahdeksikkoa tulee jatkaa kunnes eläinlääkäri kiittää ja toivottaa hyvää rataa tai antaa lisääohjeita jos hevostesta löytyy huomautettavaa.  Tarkkuusrataan tutustutaan kävellen kuten maratonesteisiin tai rataesteratsastuksen rataan. Kolmipäiväisessä kilpailussa rataan pääsee usein tutustumaan vasta sunnuntai aamuna tuntia ennen ensimmäistä luokkaa. Rata on melko pitkä joten kannattaa mennä paikalle ajoissa jotta ehtii kävelemään radan riittävän monta kertaa. Kävelyä tulee helposti muutama kilometri. Kaksipäiväisessä kilpailussa pääsee kävelemään ennen luokkien alkua sekä usein myös ratojen välissä. Rataa kävellessä on oltava ajurin kilpailuasu päällä, tosin essua ei tarvitse pitää päällä.  Rata koostuu noin kahdestakymmenestä esteestä joten jo reitin oppiminen voi tuntua hankalalta. Reitin lisäksi on kuitenkin paljon muuta ajateltavaa ja suunniteltavaa: Keilat eivät aina ole kauniisti käännetty itse reitin mukaisiksi vaan esim. lyhyellä sivulla sijaitseva portti voi olla käännetty niin että joutuu kääntämään kulmaan hieman aikaisemmin ja ajamaan portin viistosti kentälle sisäänpäin. Nämä keilojenkulmat on muistettava ja on myös huomioitava mistä saa haettua lisää tilaa ja missä taas kääntämään  jyrkemmin. Jos radalla tulee sellainen fiilis että tästähän voisi oikaista ja miksi olen kävellyt tuolta, on portin suunta usein syy valittuun tiehen, eikä suunnitelmastaan kannata poiketa. Sarjaesteiden sisääntuloa on usein vaikeutettu sijoittamalla sarjaa edeltävä portti niin että jos sen ajaa hieman väärässä kulmassa tulee sarjasta turhan vaikea ajaa. Sama pätee sarjalta ulostultaessa. Jos viimeisellä portilla ajautuu aivan ulkoreunaan voi seuraava...