Hevosjooga ja jooga

Hevosjooga ja jooga

Hevosjoogasta taisin lukea ensimmäistä kertaa Hippoksesta jo yli vuosi sitten. Olen suunnitellut meneväni katsomaan jo aikaisemmin mutta vasta lokakuussa sain oikeasti aikaiseksi. Hevosjoogan takana on Visconte Cocozza, eli Simon joka on Ranskassa asuva italialainen. Ajoin perjantaina Melkkilän tallille seuraamaan tunteja. Tulin sopivasti juuri kun Simon oli nousemassa viisivuotiaan friisin selkään. Simon selitti koko ajan mitä tunsi ja mitä tehtävillään haki. Olin muutaman minuutin päästä ihan sulaa vahaa! Simon ei yrittänyt saada hevosta näyttämään mahdollisimman hyvältä siinä hetkessä vaan hän teetti hevosella liikkeitä joista hevosen fysiikka hyötyisi eniten. Hän oli myös hyvin tarkka herkistämään hevosta mahdollisimman kevyille avuille ja hän auttoi ratsastajaa kouluttamaan hevosta. Lisäksi hänellä oli erittäin selkeä ulosanti ja pedagoginen, positiivinen ja motivoiva ote opettamiseen. Friisillä tehtiin peruutuksia jotta hevonen oppisi pyöristämään kehoaan ja nostamaan rankaansa C7 ja T1 väliltä, eli sään kohdalta. Hevonen peruutti aika vastahakoisesti ja Simon ohjeisti lopettamaan peruutuksen aina vasta kun friisi laski päänsä ja keveni kädelle. Friisi kaatui sisään vasemmassa kierroksessa ja Simon teki hevosella etuosankäännöksiä, jossa tavoite oli saada takajalat astumaan mahdollisimman isosti ristiin. Simon friisin selässä. Simonin ratsastuksen jälkeen omistaja pääsi itse selkään ja Simon kävi vielä tarkemmin läpi miten harjoitukset tehdään. Etuosan käännöksestä hän ohjeisti: ”Shorten your inside rein. Don’t pull with your hand. Fix your hand so that the horse gets a release when he bends.” Eli hyvin pieni mutta tärkeä seikka, jotta hevonen ymmärtää mitä häneltä vaaditaan ja saa siitä välittömän palkkion. Simon halusi että hevonen siirtyisi raviin istunnalla, ei pohkeella. “Using your leg to ride is so Anky van Grunsven. If she slows down, tap (raipalla pohkeen taakse). She needs to learn to maintain. Make it black...
Kuolainluennolla

Kuolainluennolla

Kävin Deilinan kanssa kuuntelemassa Mirjami Miettisen luentoa kuolaimista ja niiden sovittamisesta. Päivä oli varsin sateinen joten kolmenkaan tunnin luento ei kuulostanut huonolta suunnitelmalta. Hieman kuitenkin jännitti toisiko luento mitään uutta ja käytännöllistä. Heti alkuun yllättyin että Mirjami olikin melko nuori eläinlääkäri. Hänestä sai asiantuntevan ja kokeneen kuvan ja luento oli oikein mielenkiintoinen. Ajattelin kertoa mitä luennosta jäi päällimmäisenä mieleen. Luento alkoi suun anatomialla ja huomasin etten sen enempää ole miettinyt miltä hevosen suu näyttää. Kielen alla on hammasloma jonka reunoilla on luiset reunat, joiden terävyys vaihtelee hevoskohtaisesti ja saattaa vaikuttaa siihen miten herkältä hevosen suu tuntuu kädelle. Miettinen on yllättäen ensimmäinen eläinlääkäri maailmassa joka on tutkinut ja mitannut paljonko tilaa hevosen ala ja yläleuan väliin jää. Melko tärkeä asia ottaen huomioon että myös kielen paksuus vaihtelee! Tyypillisesti leukojen välinen mitta on 2-3cm mutta vaihtelevuutta on 1,5cm-5cm. Eli pieneen suuhun ei monikaan kuolain mahdu niin että kielellekin vielä jää tilaa. Mittailin kotona Calvnin suuta ja sain leukojen väliseksi mitaksi noin 2cm. Lisäksi Calvnin kieli oli melko paksu, eli kuten Miettinen kuvaili, näyttää siltä että se pursuaa hampaiden välistä. Eli ei ihme että kaikista kapeimmat kuolaimet ovat olleet Calvinin mieleen. Kielentilallisista kuolaimista Miettinen kertoi että kuolain jättää kielelle tilaa liikkua se aiheuttaa itse asiassa enemmän painetta hammaslomaan ja kielen reunoille. Eli välttämättä se ei ole yhtään sen lempeämpi hevoselle. En myöskään tiennyt että kielentilalliset kuolaimet ovat raveissa kiellettyjä, valjakkoajossahan ne ovat melko yleisiä. Ylhäällä oleva kanki taitaa aika herkästi painaa suulakeen. Kolmipalaa pidetään yleisesti hyvänä kuolaimena mutta jos keskiosa kuolainta sattuu olemaan samanlevyinen kuin alaleuan hammasloma, voi se aiheuttaa ikävän paineen. Se voi myös herkästi liikkuessaa osua poskihampaisiin. Myös sillä miten...