Luin Helgstrandin valmennuksesta

Luin Helgstrandin valmennuksesta

Äitini tuo minulle aina Hevoset & Ratsastus-lehden luettavaksi ja luen sen usein kannesta kanteen. Tällä kertaa siitä löytyi mielenkiintoinen juttu Andreas Helgstrandin valmennuksesta Suomessa. Muistan ihailleeni Andreasta hevosella Blue Hors Matiné.  Kävin myös valmennustallin kotisivuilla. Mahtava talli! Erityisen kiinnostavaa artikkelissa oli Hagelstrandin kommentit hevosen suoruudesta.   Artikkelissa sanottiin näin: ”Monen ratsukon kanssa Helgstrand sai kiinnittää huomiota suoruuteen. Hevosia ratsastettiin turhan paljon sisäavuilla ja ne luisuivat linjoilta ulsopäin. Ratsastajat saivat ohjeeksi jarruttaa ulkolapaa ja tarvittaessa jopa asettaa hevosta väärään suuntaan. Heidän piti koko ajan tarkkailla, että hevosen satulan edessä oleva osa pysyy suorana. -Vasta kun ratsastaja hallitsee ulkolavan, hänen kannattaa keskittyä taivuttamiseen, Helgstrand perusteli.” ”Kun hevonen on vino, ratsastajan on tärkeä työskennellä ongelman kanssa johdonmukaisesti. Ei kuitenkaan niin että koko ajan työstettäisiin vahvempaa puolta, jolloin se vahvistuu entisestään, vaan pikemminkin pyritään vahvistamaan heikomman puolen tuntumaa. Ratsastajan on ymmärrettävä, että ongelma on pikemminkin se, että hevonen ei tukeudu toiseen ohjaan kuin se, että se on vahva toiselta puolelta.” Valmennukseen osallistui jutun mukaan kansallisen tason kouluratsukoita, eli vinous ei ole mikään aloittelijoiden ongelma, vaan sitä näkee kaiken tasoisilla hevosilla. Ohjasajaessa on helppo nähdä miten ratsastaja helposti vahvistaa sisäapuja ja tietämättään auttaa vinoa hevosta tasapainottumaan sen vahvempaan suuntaan. Oman hevosen vinouteen tottuu niin helposti, ettei ratsastaja välttämättä enää edes houmaa epätasaisia apujaan. Hevosen heikompaan suuntaan ratsastajan on vaikeampi auttaa hevostaan. Tähän suuntaan olenkin huomannut, että hevosen saaminen suoraksi ja kulkemaan voltilla eteenpäin on hyvä alku. Tästä voi sitten lähteä asettamaan hevosta ulospäin, jolloin hevonen joutuu itse tasapainottamaan itseään ja uloskarkaava lapa saadaan hallintaan. Viimeinen askel on lyhyet asetuksen sisäänpäin. Ulospäin asettaminen voltilla on helpointa aloittaa ohjasajaen aidan tai seinän lähellä, jolloin seinä auttaa...
Kaksi viikkoa Aksun kanssa – hieronta ja viikko II

Kaksi viikkoa Aksun kanssa – hieronta ja viikko II

Jatkoa-osa Aksun kahdesta valmennusviikosta. Ensimmäinen osa löytyy täältä. Jakson puolessa välissä Tina kävi katsomassa kun ohjasajoin Aksua. Aksu toimi melko hyvin, ravasi melko rennosti ja teki väistöjä vastustelematta. Ravissa askel venyi jo hieman kun pyysin lyhyitä pätkiä enemmän eteen. Eniten Tina kommentoi Aksun liikkuvan paremmin eteen. Ajon jälkeen ystäväni Paula Valkonen oli lupautunut antamaan Aksulle shiatsuhieronnan. Mielestäni hieronnan paras puoli on se, että kuulee mitä hevosen lihakset kertovat hevosen liikkumisesta. Tällä kertaa yllättävin tulos oli, että Aksulla oli eniten kireyksiä kaulassa ja takaosassa. Tosin tämä löydös selittää Aksun haluttomuutta liikkua kunnolla eteenpäin. Jos takaosa ei työnnä ja ota painoa kannettavakseen ei muotokaan voi olla hyvä. Mielenkiintoista oli myös kuulla, että Aksu oli rungostaan jäykkä vasemmalta puolelta. Tämäkin on helppo ymmärtää, sillä Aksu ei halua asettua oikealle eli vasen kylki ei veny. Kaulan jäykkyys kertoi siitä, että Aksua pitäisi saada paremmin venytettyä myös eteen-alas. Analyysin jälkeen oli vaikea malttaa olla lähtemättä uudelleen ajamaan ja yrittämään korjaamaan kireyksiä. Paulan shiatsuhierontaraportista Kireyksiä löytyi seuraavista paikoista: selkeästi pahin kireyspaikka oli takaosan lihaksisto, eli ristiselkä, lautasten tienoo, hännän tienoo ja takareidet. Kun nämä hierottiin ja rentoutettiin, Aksu alkoi makoisasti haukotella, mikä on shiatsussa aina hyvä merkki. Se kertoo kireyden ja/tai jännityksen laukeamisesta ja siitä, että hoito tehoaa. toiseksi pahin kireyspaikka oli Aksun kaula. Kaulan hierontaan molemmilla puolilla Aksu reagoi todella voimakkaasti (kuopi etujaloilla vimmatusti) ja hierominen taisi tuntua siitä kipeänmakealta. Kuitenkin kun rentoutin kaulaa ravisteluilla, ja kun kaula alkoi antaa periksi, Aksunkin olemus muuttui rauhallisemmaksi. Aksu tykkäsi kovasti takajalkojen venytyksistä, ja vaikka mahan alle suuntautuvat takareiden venytykset olleetkaan Aksulle välttämättä ennestään tuttuja, sen oivallettua venytyksen se venytti mielissään ja nautti kovasti ylpeänä kehuistani. Hevosen...
Parivaljakko myynnissä

Parivaljakko myynnissä

Syksyllä 2010 ostimme Virosta täysveljekset Imperatore (Leif) ja Illinois (Lille). Ostimme hevoset projekteiksi ja nyt on tullut aika luopua hevosista. Imperatore (Leif) s.2004, sk.153cm Ajettu parissa ja ratsastettu säännöllisesti HeB+. Rauhallinen mutta kuitenkin herkkä ja liikkuu itsestään eteen. Ajettu yksikössä muutamia kertoja ongelmitta. Illinois (Lille) s.2005 sk.155cm Ajettu parissa ja osaa ratsastuksen alkeet. Tykkää tehdä töitä ja liikkuu itsestään eteen. Ajettu yksikössä muutamia kertoja ongelmitta. Molemmat hevoset todella helpot käsitellä ja ihanat luonteeltaan. Hyvät kengittää ja kuljettaa. Ovat olleet täysin terveitä, kuivat hyvät jalat ja hyvät kaviot. Madotetut, rokotetut ja hampaat hoidettu. Hevoset ovat hyvin koulutettuja, paljon ohjasajettuja ja ajettu parissa, yhdessä ja muiden hevosten kanssa. Molempia on myös ratsastettu, toinen HeB+ ja toinen osaa perusteet. Maastoiltu vain ajaen parissa. Toimivat hyvin myös erillään, eivät ole kiintyneet toisiinsa. Myydään mieluiten yhdessä monipuoliseen käyttöön. Soveltuvat joko valjakkoajoon, ajelutushevosiksi tai ratsuiksi. Hevoset sopivat hyvin perhehevosiksi.   Leif vasemmalla Lille ja Leif kuvassa oikealla Tässä koko tarina hevosista: Kävimme kesällä 2010 katsomassa hevosia Virossa mutta päätimme olla ostamatta heikon yleiskunnon takia. Hevoset toimivat ajossa olosuhteisiin nähden hyvin ja parasta oli, että molempia ajettiin nivelet suussa. Hevoset olivat hyvin vaunuun tottuneita mutta ajotasoltaan varsin raakoja. Hevoset tulivat kuitenkin meille loka-marraskuussa ja kokeilimme niitä vielä kertaalleen parissa. Meille selvisi melko nopeasti, että Virossa valjakkoajo ja hevosten pito on hieman erilaista kuin Suomessa. Schanne ajoi hevosilla maastolenkin, kyydissä hevoset ajolle opettanut mies. Rekan tullessa vastaan miestä jännitti sen verran, että painoi itsensä sellaisella voimalla vasten vaunujen selkänojaa, että se katkesi. No, hevoset pysyivät tiellä ja matka jatkui. Lenkin jälkeen aloimme harjaamaan hevosia ja saimme ihmetteleviä katseita, harjataanko meillä hevoset joka ajon jälkeen? Hevoset seisoivat käytävällä...