Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Edellisessä postauksessani kerroin mistä kiinnostukseni tietoisuuden kehittämiseen lähti. Nyt yritän avata miten tietoisuus mielestäni näkyy hevosten kanssa touhutessa. Kirjoitin tämän jo ennen Annan luentoa ja samantapaisia ajatuksia heräsi luennon jälkeen. Hevonen on tietoisuuden mestari Hevonen elää vahvasti nykyhetkessä ja on todella tietoinen pienimmistäkin signaaleista. Me ihmiset jännällä tavalla samaan aikaan hyväksymme ja uskomme tähän mutta samalla se unohtuu meiltä niin helposti. Parhaat hetket hevosen kanssa on varmasti monen mielestä, ne hetket kun hevonen toimii ajatuksen voimalla. Siihen tilanteeseen pääseminen tietenkin vaati että apu myös alkaa ajatuksesta ja voimistuu vasta tarvittaessa. Tätä apujen tasoa on valmentajana mahdotonta seurata, mutta hevonen tuntee sen kyllä. Nämä hetket ovat vahva todiste siitä miten tietoisia hevoset ovat, kun mekin olemme sitä. Mutta kuitenkin usein uskomme tarvitsevamme paljon voimakkaampia apuja. Itsemme kehittäminen Olen yhä useammin alkanut kiinnittämään huomiota miten usein me ihmiset haluamme keskittyä hevostemme kouluttamiseen sen sijaan että keskittyisimme kehittymään itse.  Hevosurheilu on harvinainen laji siinä että suoritukseen tarvitaan hevonen, elävä ja miettivä olento, jolla on omia ajatuksia ja reaktioita asioihin. Hevosen kannalta ikävää on  se ettei se pysty kertomaan miten asiat kokee, ainakaan meidän kielellämme. Mielestäni aliarvioimme helposti oman mielentilamme ja keskittymisemme vaikutusta hevoseen. Jos meiltä kysyy miten treenit tänään meni, saa usein kuulla jotakin tällaista: “Hevonen tuntui tänään niin jäykältä. Yritin vaan saada sen jotenkin kulkemaan. Lopussa se oli parempi.“ Hevosen ajatukset samasta treenistä saattaisi kuulostaa tältä: “Ratsastajani ilmestyi tänään tallille puhelin korvalla ja harjasi minut vauhdilla. Alkukävelyn aikana hän näpytteli vielä puhelintaan ja mutisi jotakin itselleen. Minua hieman jännitti mitä olin tehnyt väärin. Hän oli tavallista kovempi otteissaan mutta vaikutti rentoutuvan ja unohtavan häntä harmittaneen asian loppua kohden.” “Minun hevonen oli...
Tietoisuus: Tietoisuuden tiedostaminen (Part 1)

Tietoisuus: Tietoisuuden tiedostaminen (Part 1)

Tietoisuus ja sen kehittäminen on aihe joka on noussut minulle todella tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi aiheeksi viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana. Aihe on, aivan kuten hevoset ja hevosurheilu muutenkin, asia jossa voi kehittyä loputtomasti. Oikeastaan uskon, että hevosten kanssa koemme kehittymisen olevan jatkuvaa, juuri sen takia että hevosten kanssa tapahtuu oman tietoisuuden kehittymistä, huomasimme sen tietoisesti tai emme. Itse ajattelen että tietoisuuden voi jakaa kolmeen: Awareness – Tietoisuuden ymmärtäminen ja sen hyväksyminen Mindfullness – Tietoisuus omasta itsestään ja ajatuksistaan Body awareness – Tietoisuus omasta kehosta Oma herääminen aiheeseen tapahtui oikeastaan kun kuulin OneHorseLifen.com perustajasta Anna Marciniakista. Ihastuin hänen tapaansa työskennellä hevosten kanssa ja halusin oppia enemmän. Osallistuin hänen B.A.S.E. kickstart kurssiinsa kesällä 2015. Olin todella innoissani ja koin melkoisen pettymyksen kun pääsin kurssin materiaaleihin käsiksi. Insinööri-minä odotti ehkä käytännön ohjeita miten hevoskuiskaajaksi muututaan. Tekstit tuntuivat kuitenkin kovin henkeviltä enkä kokenut pääseväni asiassa eteenpäin. Alla yksi esimerkki Anna Marciniakin kirjoituksista, joka silloin tuntui melko tyhjänpäiväiseltä ja nyt allekirjoitan asian täysi. Kaikkea en väitä (vielä) ymmärtäväni mutta edes osan: https://onehorselife.com/body-awareness-riders/ Aihe on nyt kehittynyt päässäni tietoisesti muutaman vuoden ja olen onnekseni ymmärtänyt missä menin metsään. Odotin ohjeita millä hevosen käyttäytymistä muutetaan ja tehtäviä mitä harjoitella. Osittain näitäkin kurssiin sisältyykin, mutta suurin työ on muuttaa itseänsä. Yritin tehdä kurssin tehtäviä esikoiseni nukkuessa päiväunet. Minulla oli siis rajoitetusti aikaa mutta halusin suorittaa kurssin asiat, vaikkakin Marciniakin ohje oli ettei harjoituksia tehdessä saa olla ennalta asetettuja tavoitteita tai odotuksia. Olin tuomittu epäonnistumaan. Kurssilaiset latailivat videoita Facebookryhmään ja näin osan tekevän isoja edistysaskelia ja toiset eivät. Minä en niitä tehnyt. Calvin, jonka kanssa kurssia tein, oli vähällä purra minua ja välillä kävellä ylini. Asioita mitä hän ei...
“Vain” groomi

“Vain” groomi

Valjakkoajon sääntöjen mukaan valjakolla ei saa ajaa kilpailuissa ellei kyydissä ole vaununavustaja, eli groomi. Sana groomi määritellään säännöissä avaustajaksi ja tämä tarkentuu ilmeisti ihmiseksi sillä, että tämän kyseisen avustajan tulee olla SRL: seuran jäsen. Muuten esimerkiksi koirat toimivat usein kotiolosuihteissa avustajina. Myös ikärajoitus voi toisin olla koirille usin vaikea kohta täyttää, sillä groomin on oltava yli 14-vuotias, jopa 18-vuotias. Säännöissä sanotaan myös että groomin tulee olla kykeneväinen tehtäväänsä mutta tämän jälkeen mainitaan lähinnä asioita mitä groomi EI saa tehdä. Ja tekemättömyyteen uskoisi aika monen pystyvän. Yhdessä kohtaa kuitenkin mainitaan että groomin tulee istua tarkkuudessa omalla paikallaan, joten istuminen on yksi selkeä tehtävä. Myös mahdollisuus ojentaa varapiiska, EMIT:in leimaus ja rikkoutuineiden valjaiden korjaus mainitaan groomin tehtävinä. Lisäksi groomi saa pitää kiinni narusta jonka tehtävä on tukea kuskia vaunussa, mutta vaan narun toisesta päästä. Säännöt siis eivät velvoita groomia kovin erikoisiin suorituksiin. Jos kaikki menee hyvin, groomin ei tarvitse tehdä paljoakaan ja groomiksi voikin hätätilanteessa pestata lähestulkoot kenet vaan jolla on seuran jäsenyys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö osaava ja kokenut groomi, jonka kanssa kuskilla synkkaa, olisi todella iso merkitys valjakon suoritukseen ja menestykseen. Koska kuski tarvitsee groomin voidakseen kilpailla, on hänen sellainen löydettävä itselleen voidakseen kilpailla. Groomi on kuskin kilpailemisen mahdollistaja ja tiiminjäsen. Uuden groomin sisäänajo vie aikansa, joten kuskin on pidettävä hyvää hyvää huolta groomistaan. Groomi onkin usein kuskin hyvä ystävä. Groomi on usein alunperin houkuteltu mukaan juuri sääntöjen vaatimusten vähyyden ansioista. Kisaviikonloppuna on luvassa mukavaa yhteisoloa, ulkoilmaa, hienoja ja vauhdikkaita kisasuorituksia ja mukavaa leirielämää. Loput kuski lupaa opettaa kun tilanteita tulee eteen. Groomi ei tässä vaiheessa tiedä että kuski on hänet valikoinut ystäväpiiristään sopivan koon, riittävän kunnon ja kilpailuhenkisyyden...