Tavoitteena SM-kvaali 2020

Tavoitteena SM-kvaali 2020

Ensi kaudella toivon pääseväni taas kilpailemaan. Edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt muutama vuosi ja nyt olisi taas kova into kilpailukentille. Käytin sanaa toivon, koska lapseni menevät hevosten edelle, eli heidän takia on mahdollista että kilpaileminen jää jostakin syystä sittenkin haaveeksi. Tällä hetkellä ajan kuitenkin ajatuksella että kilpailen ensi kaudella ja olen tehnyt muutoksia hevosteni liikuttamiseen tämä asia mielessä. Olen tavoitteista motivoituva ihminen ja olen asettanut ensi kaudelle tavoitteen:   Tavoitteeni on ajaa SM-kvaali Veerellä 2020.   Miksi tavoite tuntuu realistiselta? Molemmilla hevosillani on ennestään kilpailukokemusta helpolla tasolla. Tästä on jo kuitenkin jo muutama vuosi. Itse olen kilpaillut vaikealla tasolla joten vaativalla tasolla ajaminen hevosella ei tunnu mahdottomalta, vaikka lähinnä olen poneilla kilpaillut. Hevosluokissa olen ajanut yhteensä vain neljä starttia, mutta muuten olen ajanut hevosilla melko paljon. Hevoset ovat olleet minulla jo puolitoista vuotta ja minulla on melko hyvä kuva mihin pystyvät. Työtä on talven aikana paljon mutta uskon tavoitteen olevan mahdollinen. Miksi tavoite tuntuu epärealistiselta? Suomessa on näillä näkymin kolme kilpailua ennen SM-kilpailua. Tällä hetkellä hevosilla on yhden kilpailuviikonlopun kohdalla hääkeikkavarus. Friisit (ainakin nämä yksilöt) tuntuvat sen verran kylmäverisiltä että kunnon nostaminen riittävälle tasolle vaatii työtä. Tämä on ollut minulle pieni yllätys ja olen saanut oppia että hevoset joissa on “enemmän verta” todellakin suorittavat helpommin. Julhavaunuani en tällä hetkellä ole päivittämässä vaikka yksiakselisella gigillä ajaminen ei välttämättä ole nykyisillä tarkkuusradoilla paras vaihtoehto. Lisäksi aisat tuntuvat friiseille melko kapeilta. Juhlavaunut on testattu ja todettu hieman kapeiksi. Mutta eiköhän siihen totuta. Miksi tämä tavoite voisi onnistua? Olen käynyt läpi osakoekohtaisesti mitä tavoite meiltä vaatisi ja asiat tuntuvat mahdollisilta ratkaista talven aikana. Olen aika päättäväinen ja tavoite motivoi minua treenaamaan. SM-kvaaliin tarvitaan...
Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Edellisessä postauksessani kerroin mistä kiinnostukseni tietoisuuden kehittämiseen lähti. Nyt yritän avata miten tietoisuus mielestäni näkyy hevosten kanssa touhutessa. Kirjoitin tämän jo ennen Annan luentoa ja samantapaisia ajatuksia heräsi luennon jälkeen. Hevonen on tietoisuuden mestari Hevonen elää vahvasti nykyhetkessä ja on todella tietoinen pienimmistäkin signaaleista. Me ihmiset jännällä tavalla samaan aikaan hyväksymme ja uskomme tähän mutta samalla se unohtuu meiltä niin helposti. Parhaat hetket hevosen kanssa on varmasti monen mielestä, ne hetket kun hevonen toimii ajatuksen voimalla. Siihen tilanteeseen pääseminen tietenkin vaati että apu myös alkaa ajatuksesta ja voimistuu vasta tarvittaessa. Tätä apujen tasoa on valmentajana mahdotonta seurata, mutta hevonen tuntee sen kyllä. Nämä hetket ovat vahva todiste siitä miten tietoisia hevoset ovat, kun mekin olemme sitä. Mutta kuitenkin usein uskomme tarvitsevamme paljon voimakkaampia apuja. Itsemme kehittäminen Olen yhä useammin alkanut kiinnittämään huomiota miten usein me ihmiset haluamme keskittyä hevostemme kouluttamiseen sen sijaan että keskittyisimme kehittymään itse.  Hevosurheilu on harvinainen laji siinä että suoritukseen tarvitaan hevonen, elävä ja miettivä olento, jolla on omia ajatuksia ja reaktioita asioihin. Hevosen kannalta ikävää on  se ettei se pysty kertomaan miten asiat kokee, ainakaan meidän kielellämme. Mielestäni aliarvioimme helposti oman mielentilamme ja keskittymisemme vaikutusta hevoseen. Jos meiltä kysyy miten treenit tänään meni, saa usein kuulla jotakin tällaista: “Hevonen tuntui tänään niin jäykältä. Yritin vaan saada sen jotenkin kulkemaan. Lopussa se oli parempi.“ Hevosen ajatukset samasta treenistä saattaisi kuulostaa tältä: “Ratsastajani ilmestyi tänään tallille puhelin korvalla ja harjasi minut vauhdilla. Alkukävelyn aikana hän näpytteli vielä puhelintaan ja mutisi jotakin itselleen. Minua hieman jännitti mitä olin tehnyt väärin. Hän oli tavallista kovempi otteissaan mutta vaikutti rentoutuvan ja unohtavan häntä harmittaneen asian loppua kohden.” “Minun hevonen oli...
Tietoisuus: Tietoisuuden tiedostaminen (Part 1)

Tietoisuus: Tietoisuuden tiedostaminen (Part 1)

Tietoisuus ja sen kehittäminen on aihe joka on noussut minulle todella tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi aiheeksi viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana. Aihe on, aivan kuten hevoset ja hevosurheilu muutenkin, asia jossa voi kehittyä loputtomasti. Oikeastaan uskon, että hevosten kanssa koemme kehittymisen olevan jatkuvaa, juuri sen takia että hevosten kanssa tapahtuu oman tietoisuuden kehittymistä, huomasimme sen tietoisesti tai emme. Itse ajattelen että tietoisuuden voi jakaa kolmeen: Awareness – Tietoisuuden ymmärtäminen ja sen hyväksyminen Mindfullness – Tietoisuus omasta itsestään ja ajatuksistaan Body awareness – Tietoisuus omasta kehosta Oma herääminen aiheeseen tapahtui oikeastaan kun kuulin OneHorseLifen.com perustajasta Anna Marciniakista. Ihastuin hänen tapaansa työskennellä hevosten kanssa ja halusin oppia enemmän. Osallistuin hänen B.A.S.E. kickstart kurssiinsa kesällä 2015. Olin todella innoissani ja koin melkoisen pettymyksen kun pääsin kurssin materiaaleihin käsiksi. Insinööri-minä odotti ehkä käytännön ohjeita miten hevoskuiskaajaksi muututaan. Tekstit tuntuivat kuitenkin kovin henkeviltä enkä kokenut pääseväni asiassa eteenpäin. Alla yksi esimerkki Anna Marciniakin kirjoituksista, joka silloin tuntui melko tyhjänpäiväiseltä ja nyt allekirjoitan asian täysi. Kaikkea en väitä (vielä) ymmärtäväni mutta edes osan: https://onehorselife.com/body-awareness-riders/ Aihe on nyt kehittynyt päässäni tietoisesti muutaman vuoden ja olen onnekseni ymmärtänyt missä menin metsään. Odotin ohjeita millä hevosen käyttäytymistä muutetaan ja tehtäviä mitä harjoitella. Osittain näitäkin kurssiin sisältyykin, mutta suurin työ on muuttaa itseänsä. Yritin tehdä kurssin tehtäviä esikoiseni nukkuessa päiväunet. Minulla oli siis rajoitetusti aikaa mutta halusin suorittaa kurssin asiat, vaikkakin Marciniakin ohje oli ettei harjoituksia tehdessä saa olla ennalta asetettuja tavoitteita tai odotuksia. Olin tuomittu epäonnistumaan. Kurssilaiset latailivat videoita Facebookryhmään ja näin osan tekevän isoja edistysaskelia ja toiset eivät. Minä en niitä tehnyt. Calvin, jonka kanssa kurssia tein, oli vähällä purra minua ja välillä kävellä ylini. Asioita mitä hän ei...