Johanin ensiviikot

Tässä jatkoa edelliselle kirjoitukselle. Nyt esittelyvuorossa Johan.

Johan on 7-vuotias ruuna, joka on ollut Suomessa kolmisen vuotta. Johan on luonteeltaan tasainen,rauhallinen ja fysiikaltaan sporttinen sekä luontaisesti tasapainoinen. Johan on ollut luotettava ja tasainen ajaa sekä käyttäytynyt kaikissa tilanteissa moitteettomasti. Johan ei ole kilpaillut helppoa luokkaa pidemmälle mutta hänessä on aina ollut paljon potentiaalia. Muistan kun ensimmäistä kertaa kokeilin Johania ajaen sanoneeni että hänestä saa saman tuntuman kuin Schannen parhaista parihevosista. Erittäin laadukas hevonen. Johanilla ei ole ollut mitään terveysongelmia mutta tammikuun alussa Johanin oikea takapolvi oli lukkiutunut kerran. Luultavasti liikutuksen puutetta mutta asiaa on syytä seurata ja yrittää ennaltaehkäistä. 

 
Ryhdikäs Johan irrottelemassa kentällä.

Helppo, tasainen ja laadukas kilpahevonen on siis ollut käsitykseni Johanista. Oletin hänestä tulevan suosikkini ja totuuden nimissä pelkäsin eron Veereen olevan niin iso että ajattelin jopa etten oikein innostuisi Veerestä. Nämä tutustumisviikot ovat todistaneet ennakkokäsitykseni kuitenkin vääräksi. Johan on erittäin yhteistyöhaluinen ja haluaa palvella eikä esitä vastalauseita mistään. Hän ei myöskään ole kovin ylpeä eikä halua esiintyä. Hän vaan tyytyy aisoihin helposti. Veeren etujalkojen heiluttelu ja nyt myös pystyyn nouseminen on siis tehnyt minuun isomman vaikutuksen. Johan tulee tarvitsemaan hieman apua omatunnon nostamiseen. Mielestäni hyvän kilpehevosen tulee haluta itse, ei vaan tehdä pyynnöstä.

Johan on ollut Lohjansaaressa lauman pomo ja ilmeisti lauman hajoaminen aiheutti sen että Johan oli hieman stressaantunut muuttaessaan meille. Ei mitenkään pahasti, mutta kuitenkin hän oli selvästi hieman jännittynyt. Yleensä hän on asettunut tilanteeseen kuin tilanteeseen rauhallisesti. Nyt hän oli hieman vetäytyvä ja kiireinen ja tujottelin asioita tavallista enemmän. Tämän takia Johan pääsi ensimmäisinä viikkoina vielä helpommalla. Ensimmäisenä kapsonitysökentelypäivänä hän ei alkuun edes halunut ottaa heti porkkanaa palkkiona vaikka muuten niistä pitääkin. Melko selvä jännittämisen merkki!

Johan liikkuu liinan päässä melko tasaisesti molempiin suuntiin. Hän työntää hieman enemmän oikealle ja vasen ympyrä on ravissa vaikeampi. Tämä on voinut johtaa siihen että oikea takapolvi on heikompi. Oikea etunen kantaa enemmän ja vasen takanen työntää enemmän. Johanin takakaviot ovat myös harvinaisen eriparia. Oikea takakavio on pukinkavion muotoinen.

Takakaviot ovat aivan eri maailmaa. Syy vai seuraus jää selvitettäväksi.

Johanilla on riviä tai mahdollisesti vuohispunkkeja tupsuissaan. Onneksi olen valmennettavilta saanut hyviä vinkkejä näiden hoitoon.  Tarhassa olen nähnyt hevosten rapsuttavan toistensa tupsuja. Aina sitä oppii jotakin uutta! =)

Enää en mieti kuka niitä Solhedin isoimpia purkkeja käyttää… Tämä koko näyttää hieaman naurettavalta. =)

Johan tuntuu olevan opetettu melko “Eurooppalaisella tavalla”. Eli opetettu ratsuksi melko nopeasti ja perusymmärrys siitä miten ihmisten kanssa toimitaan on hieman hatarammalla pohjalla. Jo taluttamisessa on tiettyjä puutteita. Pääsääntöiseti kiltisti kulkee vierellä mutta ietyissä tilanteissa hän ei oikein tiedä mitä tehdä. Esimerkiksi kun haluaa kääntää hänet ja sulkea tallin oven hän saattaa jatkaa matkaa johonkin suuntaan. Sama tapahtuu tarhanportilla jos haluaa kääntyä sulkemaan portin. Kapsonissa hän saattaa lähteä ohitseni ja haluaa lähteä kiertämään minua juoksutustapaisesti vauhdilla. Hän ei myöskään ymmärrä liikkua nopeammin perässä kun kiristää narua. Riimun paineeseen hän reagoi nostamalla päätä, mikä lisää paineetta johon hän hidastaa.

Olen tehnyt paljon ihan perus käsiteltävyysharjoituksia, pyytänyt Johania pitämään päänsä käännettynä minuun ja kääntymään minua päin jos kierrän häntä. Olemme harjoitelleet että hän seuraa minua narunpäässä eikä tule liian lähelle minua. Hän ei myöskään saa lähteä ohitseni ja harjoittelemme että hän hidastaa ja nopeuttaa liiketttään minun tahdin mukana. Näiden harjoitusten avulla Johan on rauhoittunut. Lisäksi olen pussittanut Johania ja tavoite on jatkaa molempien siedättämistä mahdollisimman moneen.

Johan ja muovipussiharjoitukset.

Kapsonissa Johan ei ollut kovin halukas laskemaan päätään. Ja erityisesti halusi joko nostaa pään takaisin ylös tai sitten hän lähtee liikkeelle ja nostaa päänsä. Kun pääalkoi pysymään rennosti alhaalla tuli sama ongelma taas eteen kun häntä pyysi liikkeelle. Tämäkin parani sitä myötä kun Johan kerta kerralta pysyi rennompana. Nyt Johan tunnustelee jo ravissakin jos pään voisi rennosti antaa olla matalalla. Alkuun hitaan ravin yläpitäminen oli hankalaa mutta nopeasti hän alkoi yrittämään sitäkin. Pyrin mahdollisimman hitaaseen raviin jotta hevoset joutuisivat itse jarruttaa liikettään ja pitämään selän rentona. Ylöshän näitä hevosia ei ole vaikea saada ja energiaa ja liikettä löytyy pyytäessä. Pyrin saamaan heille vahvan ajatuksen hakea tuntumaa eteenalas. On ollut hauska huomata miten paljon hevoseen pystyy kapsonissa ilman kuolainta vaikuttamaan. On mielenkiintoista ymmärtää että molemmilla ohjilla oleminen tarkoittaa lähinnä että molemmat takajalat tekevät yhtä paljon työtä.

Johan on alkanut kokeilemaan miltä ravi matalana tuntuu.

Tässä tärkeimmät Johanin ensimmäisistä viikoista.