Tapojensa muuttamisesta

Tapojensa muuttamisesta

Vaikka olen kilpaillut viime vuosina muutamia startteja koen että lopetin varsinaisen kilpailemisen 2009, jolloin ajoin Calvinilla Saksassa ponien MM-kisat. Sinä vuonna olin treenannut todella huolella. Jos töissä oli pitkä päivä ajoin aamuvarhaan ja välillä ajoin tosi myöhään. Calvin oli silloin todella hyvässä kunnossa. Kilpailun jälkeen koin etten kahden vuoden päästä olisi tuloslistassa korkeammalla jos jatkaisin treenaamista kuten siihen asti. Päätin ettei kannata ajaa kaikki aamut ja illat ellei se vie eteenpäin. Päätöksen myötä pääsin ohjasajamaan paljon muita hevosia ja koen että olen oppinut siitä paljon. Jälkikäteen on vaikea sanoa miten olisi käynyt jos olisin jatkanut Calvinilla treenaamista. En tiedä olisiko selkäni kestänyt sitä (minulla todettiin 2009 loppuvuodesta välilevyn siirtymä). Calvin ei ehkä olisi saanut kaviokuumetta. Nyt seitsemän (hui!) vuotta myöhemmin minulla on onneksi edelleen mahdollisuus ajaa Calvinilla ja voimme kehittyä yhdessä.  Calvin on pitänyt monta eripituista taukoa näiden vuosien aikana (kaviokuume, kaviokuumeen uusiutuminen, minun heikko motivaatio, minun kaksi raskautta). Jokaisen tauon jälkeen on ollut uusi mahdollisuus tehdä asioita paremmin. Taas on yksi sellainen mahdollisuus Ellenin syntymän jälkeen. Olen iso Kyra Kyrklund fani. Hänellä on niin mahtava tapa ilmaista itseään terävästi. Tässä yksi hänen mahtava periaate tästä jutusta: 24. If you always do what you always did, you’ll always get what you always got. If you are not happy with what you are getting, you have to change what you are doing. Kun on ajanut yhdellä ja samalla hevosella pitkään on helppo alkaa ajattelemaan että jokin asia sen hevosen kanssa nyt vaan on jollakin tavalla eikä sille mitään voi. Minulle ja Calvinille sellainen asia on pysähdykset ja käynti. Calvin oli hankala sisäänajettava eikä poni seisonut paikoillaan nuorena helpolla. Tänään (15-18...
Kirjavinkki: Mark Rashid

Kirjavinkki: Mark Rashid

Kirjavinkki: Mark Rashid Ajattelin jatkossa kirjoittaa muutaman sanan lukemistani hevoskirjoista. Lukemiseen ei viime aikoine ole hirveästi jäänyt aikaa mutta olen kuunnellut kirjoja puhelimesta Audible:n kautta. Suosittelen tätä kirjojen kulutustapaa kaikille, jotka istuvat autossa matkalla tallille tai töihin. Myös tiskatessa tai muissa kotihommissa kuuntelu onnistuu hyvin. Uusin innoittajani ja suosikkikirjailijani on Mark Rashid. Rashid on “länkkäri hevoskuiskaaja” ja myös erinomainen kirjailija. Rashid on oppinut hevosmiestaitojaan nuorena poikana vanhalta mieheltä “Old Man”, josta hän kertoo esim. kirjoissa Horses Never Lie ja A Good Horse is Never a Bad Color. Häneltä oppii paljon todellista hevosmiestaitoa ja kirjat ovat myös erinomaista tarinan kerrontaa. Tilasin jonkin aikaa sitten Amazonista kaksi Rashidin tuoreempaa kirjaa. Aloitin kevyemmästä päästä lukemalla Out in the Wild kirjan, joka on novelli eikä niinkään hevoskirja. Kirjan päähenkilö on ihanan rehellinen cowboy, joka menettää perheensä ja sen myötä elämänsä suunnan vuosiksi. Hän löytää takaisin elämän valoisalle puolelle kiitos Jessien joka on todellinen hevoskuiskaaja. Vaikka kirja sopii myös ei-hevosihmisille siinä kerrotaan myös miten Jessie kouluttaa hevosiaan. Näissä kohdissa pääsee tutustumaan Rashidin menetelmiin jotka ovat huomattavasti pehemeämpiä kuin esim. Monty Robertsin.  Kirjasta jäi mieleen kohdat joissa puhuttiin sisäisestä kuvasta ja tunteen tärkeydestä. Nämä ovat eiheita, jotka ovat tulleet vastaan useasti eri guruilta ja ne ovat asioita joista yritän tällä hetkellä oppia enemmän. Tässä maistiainen kirjasta: “Jessie smiled kindly. “That’s what I was saying.” She shrugged ever so slightly. “It’s you attitude. It’s not in what you say, it’s what you do, and it’s not what you do, it’s what you feel. You have to be connected to yourself, Henry, before you can connect with someone else.” P.s. lainaan kirjojani mielelläni...
Alkuvuoden kuulumiset

Alkuvuoden kuulumiset

Viime vuonna tapahtui paljon mielenkiintoisia asioita joihin on vielä tarkoitus palata myös täällä blogissa.  Vuoden 2016 päätapahtumat olivat 1-tason valmentajan tutkinto, onnistuneet valmennusviikonloput Kotisillassa, pari starttia hienolla Suomenhevos oriilla Saarelan Viljami, Calvinilla pari starttia joissa poneille uusi vaikea kouluohjelma sekä Deilinan mahtava suoritus Calvinilla SM-kisoissa. Vuoden kohokohta oli kuitenkin tyttäremme syntymä joulukuun lopussa. Nyt hän on pian pari kuukautta ja arkeen on tullut taas jonkinlainen rytmi ja rutiini.  Poikamme Otto on innokas hevosmies ja osaisi jo nyt vuoden ja kymmenen kuukauden ikäisenä ohjeistamaan tuuraajaa tallin hoidossa. Hän on mukana tekemässä tallia päivittäin ja ratsastaa usein Lilla Gubbenilla tarhaan tai jonkin hieman pidemmän lenkin. Tytär ei vielä ole hevosta nähnytkään. Otto tallihommissa.   Ensimmäinen isän antama ajotunti. Kun kilpailemaan ei pääse vuosiin en ythään ihmettele että Euroopassa valjakkokuskien lapset aloittavat poninelivaljakoilla. =) Calvinia olen taas päässyt liikuttamaan ja tavoite on rakentaa ponille taas kuntoa pari kuukautta ja päättä sen jälkeen miten siitä jatkamme. Calvinin kunto ei ole yhtä nollassa kuin viime tauon jälkeen. Päässäni on liikkunut paljon asioita joista olen halunnut kirjoittaa ja muutama teksti onkin puolessa välissä mutta enpä ole saanut mitään julkaistua. Samoin kävi tällekin tekstille jo kertaalleen ja opinkin siitä että kirjoitukset on pidettävä lyhkäsinä. Tästä leikkasin pois kirjavinkin ja kirjoitan siitä ensi...