Tapojensa muuttamisesta

Vaikka olen kilpaillut viime vuosina muutamia startteja koen että lopetin varsinaisen kilpailemisen 2009, jolloin ajoin Calvinilla Saksassa ponien MM-kisat. Sinä vuonna olin treenannut todella huolella. Jos töissä oli pitkä päivä ajoin aamuvarhaan ja välillä ajoin tosi myöhään. Calvin oli silloin todella hyvässä kunnossa. Kilpailun jälkeen koin etten kahden vuoden päästä olisi tuloslistassa korkeammalla jos jatkaisin treenaamista kuten siihen asti. Päätin ettei kannata ajaa kaikki aamut ja illat ellei se vie eteenpäin.

Päätöksen myötä pääsin ohjasajamaan paljon muita hevosia ja koen että olen oppinut siitä paljon. Jälkikäteen on vaikea sanoa miten olisi käynyt jos olisin jatkanut Calvinilla treenaamista. En tiedä olisiko selkäni kestänyt sitä (minulla todettiin 2009 loppuvuodesta välilevyn siirtymä). Calvin ei ehkä olisi saanut kaviokuumetta. Nyt seitsemän (hui!) vuotta myöhemmin minulla on onneksi edelleen mahdollisuus ajaa Calvinilla ja voimme kehittyä yhdessä. 

Calvin on pitänyt monta eripituista taukoa näiden vuosien aikana (kaviokuume, kaviokuumeen uusiutuminen, minun heikko motivaatio, minun kaksi raskautta). Jokaisen tauon jälkeen on ollut uusi mahdollisuus tehdä asioita paremmin. Taas on yksi sellainen mahdollisuus Ellenin syntymän jälkeen.

Olen iso Kyra Kyrklund fani. Hänellä on niin mahtava tapa ilmaista itseään terävästi. Tässä yksi hänen mahtava periaate tästä jutusta:

24. If you always do what you always did, you’ll always get what you always got. If you are not happy with what you are getting, you have to change what you are doing.

Kun on ajanut yhdellä ja samalla hevosella pitkään on helppo alkaa ajattelemaan että jokin asia sen hevosen kanssa nyt vaan on jollakin tavalla eikä sille mitään voi. Minulle ja Calvinille sellainen asia on pysähdykset ja käynti. Calvin oli hankala sisäänajettava eikä poni seisonut paikoillaan nuorena helpolla. Tänään (15-18 vuotta myöhemmin) puuttuisin asiaan aivan eri tavalla mutta silloin ensimmäiset valjastukset vaunuun hoidettiin niin että neljä ihmistä kiinnitti remmit mahdollisimman nopeasti ja singahdimme matkaan. Ehkä tästä johtuen katsoin sormienvälistä jos poni ei pysähdyksissä seisonut tuntumalla saati peräänannossa. Ajoin periaatteella “jos poni pysähtyy/seisoo niin myötää ja ole tyytyväinen”. Käyntiäkään ei olla rehellisesti sanottuna harjoiteltu koskaan kunnolla. Puolustuksekseni voin sanoa ettei sitä kyllä yksikään valmentajani ole valmennuksissakaan koskaan pahemmin yrittänyt hioa.

Olen ottanut pysähdysten ja käynnin parantamisen yhdeksi tavoitteeksi tälle vuodelle. Olemme siis aloittaneet kaikki ohjasajo sessiomme tänä vuonna pitkillä käyntipätkillä. Välillä olemme menneet pelkästään käyntiä. Kerran olin melko tyytyväinen käyntiin vasta kahden ja puolen kilometrin kohdalla. Uskon että käynnin kanssa työskentely tulee näkymään myös muissa liikkeissä. 

Käyntisessio auringonlaskussa.

Miten voikaan olla käynti vaikeata! Kun tekee mieli lähteä vaan ravaamaan korvissani soi Kyran sanat:

“16. If I don’t have control in walk I won’t get it in trot or canter either.”

Tässä vielä toinen inspiroiva juttu Kyran valmennuksesta:
http://www.hippson.se/artikelarkivet/dressyr/masterliga-kyra-samlade-zettermans-hopphast-ett.htm

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.