Kuukausi rataharjoitukseen, jaiks vai jee?

Kuukausi rataharjoitukseen, jaiks vai jee?

Odotan jo rataharjoitusta kovasti! Pitkän talven jälkeen on hauska päästä taas tositoimiin. Tänään vihellykseen on enää kuukauden päivät, eli harjoituskerrat käy vähiin. Jos harjoittelee koulua kahdesti viikossa, kertoja on enää kymmenen. Pari viikkoa sitten kokoonnuimme Kotisiltaan ja ajoimme koulua viikonlopun molempina päivinä. Toisena päivänä ajoimme myös rataharjoituksen kouluohjelmat läpi. Itse ajoin Saarelan Viljamilla, 6-vuotiaalla suomenhevos oriilla, jolla on tarkoitus kesällä aloittaa valjakkoajoura. Viljamin kanssa katsoimme itseämme peiliin Kotisillassa. Miten koulurataan ja kisakauden koulukokeisiin voi valmistautua muuta kuin tietenkin ajamalla? Kouluohjelma on hyvä opetella hyvissä ajoissa. Usein kuskista näkee, että hän joutuu keskittymään radan muistamiseen eikä pysty käyttää koko keskittymistään liikkeiden ajamiseen. Ja joskus rata unohtuu kokonaan. Molemmat tilanteet ovat melko harmillisia, kouluradan opettelemiseen kun voi käyttää niin paljon aikaa kuin haluaa. Tarkkuusrata ja maraton esteet on sitten asia erikseen. Kouluohjelma, sellaisena kuin se säännöissä on, on mielestäni todella epämiellyttävä formaattina. Miksei ratapiirrustusversio, jossa liikkeet on piirretty auki, voisii aina kuulua kouluohjelmaan, onhan kuskin, tuomari ja sihteerin tavoitteet aivan erilaiset. (Sihteerillä taas voisi olla versio johon mahtuisi vaikka kirjoittamaan hieman pidemmälle marginaaleihin, eikä liikkeiden pisteitä varmaan tarvitsisi viedä niin paljon tilaa.) Itse piirrän aina radan ja sen kirjaimet kouluohjelmaan ja kaikki liikeet erillisille radoille peräkkäin. Mieti miten itse yleensä opit asioita parhaiten, joillekin auttaa kuulla rata jonkun muun suusta, joku taas tykkää piirtää. Itseäni auttaa miettiä mitä kouluohjelmalla on haettu ja miksi liikkeet ovat siinä järjestyksessä missä ovat. Esim. helpossa 3.5 ohjelmassa on ensiksi kaksi kokorataleikkaa ravissa lisäten ja sitten vielä kolmas perään käynnissä pitkin ohjin. Käynti ennen lisäyskiä olisi helpompi, sillä nyt viritellään hevosta hereille ja juuri kun hevonen on saatu liikkeelle sen pitääkin tulla takaisin. Tällaiset loogiset selitykset toimivat ainakin minulle muistisääntöinä siitä...
Intoa täynnä

Intoa täynnä

Valmentajakoulutuksesta on enää viimenen näyttö tekemättä. Sinänsä hyvä mutta toisaalta harmi, niin kivaa on ollut. Lähijaksot ovat olleet todella antoisat ja erityisesti tämä viimeinen jakso lisäsi innostusta kaikenlaiseen uuteen kokeiluun. Viimeisellä jaksolla oli taas useita valmennusharjoituksia, ja hyviä ratsastajia sekä valmentajia oli ilo seurata. Kävimme läpi esteradan rakentamisen perusteita, vaatimuksia kun siirtyy eri kilpailutasoille ja satulan sovitusta. Osana kouluratsastuksen aluevalmennusta pääsimme mukaan kuuntelemaan Anu Korppoon esitystä Kürin rakentamisesta. En tiennytkään että sitä tehdään kaikissa ikäryhmissä, eikä vaan huipulla. Itseäni eniten innosti Mia Stellbergin luento henkisestä valmentautumisesta. Itse olen jo pitkään uskonut että oman keskittymisen ja henkisen puolen vahvistaminen on paljon tärkeämpää kuin hevosen täysin optimaalinen ruokinta erinäisistä purkeista. Tietenkin olettaen että hevosen perusruokinta on kunnossa ja että hevosesta nyt ei oteta ihan 120% irti. Seppo Hyypän luento hevosen fysiologiasta puhui myös tämän teorian puolesta. Hän suositteli ratsastajia syömään hevosille tarkoitetut boosterit itse ja sanoi että decilitra suolaa ämpärilliseen vettä on ihan kelpo elektrolyyttijuoma. Vanha totuus on että Ypäjällä tulee syötyä liikaa. Eteenkin nyt kun Ratsumestaria on uudistettu todella onnistuneesti! Jos siis ihmettelit ruokakuvien määrää! =)      ...