Anne Marie Turbé Ypäjällä valjakkoajoklinikassa

Kävin viime viikonloppuna Ypäjällä kuuntelemassa ranskalaisen 4-tason kv-tuomari Anna Marie Turbén näkökulmaa kouluajoon ja seuraamassa maajoukkuevaljakoiden ajoa. Palasin kotiin varsin inspiroituneena jatkamaan omia treenejä ja kirjoittamaan taas blogia.

Anne Marie on varsin kokenut tuomari ja kertoi tuomaroivansa tänä vuonna 17 kilpailussa ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Hänellä on lisäksi taustaa kilpailijana poniyksiköissä ja ponipareissa ja myös hänen miehensä on ajanut hevosparia.

Olen talven aikana aloittanut usean postauksen hevosten liikkeestä mutta kirjoitukset ja ajatukset ovat aina menneet liian monimutkaisiksi ja pitkiksi, enkä ole saanut niitä valmiiksi. Anna Marie kuitenkin puhui aivan samoista aiheista ja päätin nyt kirjoittaa koosteen siitä mitä hän painotti käyttäen omia esimerkkikuviani. Kommentit kuviin ovat siis omiani mutta Anne Marie näytti esityksessään samantapaisia kuvia.

Lauantai alkoi luennolla siitä miten koulukoe tulisi arvostella ja minkälaista liikettä Anne Marie toivoi näkevänsä hevosissa. Aivan ensimmäisenä Anne Marie puhui kuitenkin kuskin ajoasennosta ja avuista, mikä resonoi vahvasti edellisenä viikonloppuna järjestämäni kuskin kehonhallintakurssin kanssa, josta pitääkin kirjoittaa erikseen.

Päivä jatkui luennon jälkeen juhlakentän laidalla isossa tuomarikopissa jossa Anne Marie arvosteli kaikki maajoukkuevaljakot. Lauantai iltana koulukokeet katsottiin yhdessä kuskien kanssa videolta ja arvosteluista keskusteltiin. Video oli kuvattu pitkän sivun puolelta ja suurin osa arvioista oli tehty pisteessä C. Alla oleva kuva selittää miksi pitkänsivun tuomarin arvio saattaa poiketa C-tuomarin arviosta. Tässä kaksi ajolinjaa jotka selvästi ohi linjan, joita C-tuomarin on kuitenkin vaikea havaita omasta näkökulmastaan.

Sunnuntaina valjakot ajoivat kouluohjelman vielä uudelleen ja taas tuomarikopissa käytiin keskustelua arvostelusta. Samalla keskustelimme muutoksesta edelliseen päivään, osalla valjakoilla muutos oli selvästi positiivinen ja toisilla pisteet laskivat.  Jotkut hevoset olivat rennompia ja toiset eivät yhtä teräviä kuin edellisenä päivänä. Muutos ja mahdollinen syy siihen herätti mielenkiintoista analyysiä.

Seuraavaksi muutama esimerkkikuva aiheista. Kommenteissani  kuviin olen huomioinut luonnon lisäksi myös Anne Marien kommentit arvioinneista.Kuvien osalta Anne Marie painotti kuvan olevan vaan tilannekuva  ja tuomarin arvio perustuu aina liikkeeseen, jolloin oikea arvio voi olla hieman kuvasta tapahtuvaa arviota myönteisempi.

Anne Marie puhui paljon siitä miltä hyvä liike näyttää ja painotti ensimmäisenä diagonaalisia askeleita, joissa etu ja takajalka ovat samassa kulmassa ja hevosen takajalka yltää selvästi hevosen painopisteen alle. Yllä olevassa kuvassa Anne Marie olisi sanonut Johanin olevan hieman luotiviivan takana, mutta askeleet ovat selvästi diagonaaliset ja takajalka yltää melko hyvin painopisteen alle.

Tässä vanhassa kuvassa Calvinistä lisäyksessä kouluradalla Åstorpissa. Vastaavista kuvista Anne Marie sanoi liikkeen olevan hyvää, työnnön tulevan hyvin takaa, mutta ravi ei ole täydellistä. Vasen etujalka saisi ehtiä alta pois aikaisemmin. Calvin on siis hieman etupainoinen ja saisi nostaa etuosaansa hieman enemmän. Näin etujalka irtoaisi maasta hieman aikaisemmin. Positiivista kuvassa on kuitenkin se että takajalan kulma on etujalan kulmaa isompi, eikä toistepäin, (legmover) mitä usein näkee lisäyskuvissa myös kouluratsastupuolella.
Calvinin muoto on hyvä, suu on kiinni, leuka rento ja turpa luotiviiivan edessä. Anne Marie oli tuomaroidessaan erittäin tarkka muodon venymisestä lisäyksissä ja saattaisi haluta kaulaan vielä enemmän venymistä. (Ja etuosan parempi keveys luultavasti työntäisikin kaulaa vielä enemmän teleskooppina eteen.) Hän oli myös hyvin tarkka siitä onko hevosen suu reilusti  ja rennosti kiinni, eikä antanut turparemmin suljettuna pidettyjen auki olevien suiden tai jännittyneiden leukojen menevän huomaamatta.
Anne Marie puhui myös heti alkuun kuskin ajoasennon tärkeydestä ja olisi luultavasti muuten ajoasentooni tyytyväinen, mutta hartiani ovat kääntyneet liian eteen. Muuten ohjan linja jatkuu kyynärpäähän yhtenäisenä linjana.

Anne Mariella oli minulle uusi tapa vertailla hevosen turvan ja aisan korkeutta. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi katsoa onko valjakkoajossa suhteellisen paljon esiintyvien korkeakaulaisten rotujen kuten friisi, Gelderländer ja osittain KWPN, muoto riittävän syvä ja rehellinen. Tällaisia kuvia en ollut itse kokeillut tehdä mutta ne osoittautuivat yllättävän osuviksi.

Vasemman puoleisessa kuvassa Johanin turpa on juuri aisan korkeudella ja turpa on jopa hieman luotiviivan edessä. Johanin selkä pystyy toiminaan ja takajalka yltää etujalan jälkeen. Keskimmäisessä kuvassa turpa jää hieman aisan korkeuden alle ja Johan on hieman luotiviivan takana, eikä takajalka näin yllä aivan yhtä syvälle. Oikeanpuoleisessa kuvassa on eri hevonen joka kulkee  luotiviivan edessä, kaula kaarella mutta selvästi aisan yläpuolella. Anne Mariella oli vielä parempia kuvia hevosista joista voi erehtyä niiden olevan muodossa mutta kuitenkin liian ylhäällä liikkuakseen oikeasti muodossa ja selän läpi. Mutta ideasta saa varmasti kiinni näilläkin kuvilla. Itse pyrin ajamaan Johania vasemman ja keskimmäisen kuvan välisessä muodossa. En juurikaan syvemmällä, sillä silloin turpa jää helposti luotiviivan taakse ja selän käyttö huononee. Jos taas Johan liikkuu ensimmäistä kuvaa ylempänä,  selkä tippuu alas.

Anne Marie kiinnitti tarkasti huomiota siihen että hevoset liikkuivat selän läpi ja toivoi usein hevosten olevan aktiivisimpia takaa. Muutaman hevosen kohdalla hän kommentoi että hevoset tarvitsevat vahvemman selän voidakseen liikkuvan paremmin  ja yltävän paremmille pisteille.

Kuvassa Veeressä tapahtunut muutos 6 kuukauden aikana. Lähtötilanteessa Veere on ollut lomalla reilut puolivuotta ja alemmassa kuvassa häntä on liikutettu 3-4 kertaa viikossa kevyesti kuntoa ja liikkuvuutta parantaen. Molemmissa kuvissa Veere on rauhallinen eikä alemman kuvan ryhti johdu jännittämisestä. Mutta tamman ryhti on selvästi muuttunut. Kaulan ja koko selän linja on pidentynyt ja ryhti laskenut. Kaulan alaosa on saanut lisää lihasta ja niska on saanut enemmän pituutta. Näytin kuvaa Anne Marille ja hän vastasi puolestani että ohjasajanut, kun joku tuomareista kysyi minulta miten olen Veereä treenannut. Anne Marie piti ohjasajoa ja ratsastusta hyvinä tapoina muuttaa ja kehittää hevosen liikettä. Ajaen muutokset tekeminen voi olla hevoselle liian raskasta ja hevonen jää opittuun tapaan liikkua, eikä muutosta synny.

Muita toistuvia kommentteja Anne Marielta oli: liian lyhyt käynti, jännittyneisyys, energia, takaosan työntö, liikkumattomuus pysähdyksissä, lennokkuus, kokoamisen laatu ja muodon piteneminen lisäyksissä ja keskiravissa. Näistä aiheista voisi kirjoittaa vähintään yhtä paljon lisää.

Viikonloppu oli kaiken puolin antoisa ja inspiroiva ja jatkosta oli jo puhetta. Toivottavasti silloin useampi uskaltautuu paikalle.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.