2 vinkkiä miten saat vaunut tuntumaan kevyemmiltä

2 vinkkiä miten saat vaunut tuntumaan kevyemmiltä

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle kirjoitukselle, jossa käsittelin kuskin tuntumaa hevoseen. Seuraavaksi mietteitä siitä miten vaunujen vetämisestä voi tehdä hevoselle mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Liikkeellelähtö Pysähdyksestä hevosen tulisi vetää vaunut kauniisti liikkeelle, eikä rynnätä rintaremmiä vasten aiheuttaen nykivän lähdön. Jos hevonen ei tule pysähdyksen kauniisti ja jää vetoon, niin että vetoliinat ovat kireät, hyvä liikkeellelähtö on vaikea. Hevosen tulisi saada riittävästi ohjaa voidakseen ensiksi päästä vetoon (kiristää vetoliinat) ja sen jälkeen vetää vaunut liikkeelle. Jos hevonen lähtee liian nopeasti liikkeelle eikä kuskin käsi jousta, hevonen joutuu vetämään vaunuja hetken suullaan. Tämä hetki on toki lyhyt, mutta herkälle hevoselle liikkeellelähdöistä tulee ikävä kokemus, joista se yrittää selviytyä mahdollisimman nopeasti. Suojellakseen suutaan, hevonen nostaa pään ylös ja kuten ylämäessä, takajalat eivät pääse polkemaan rungon alle. Jos ohjat ovat pysähdyksessä vetoliinoja kireämmät, osa vaunun painosta tulee kohdistumaan hevosen suuhun. Ylämäki Ylämäessä kuskin tulisi muistaa “kevyt istunta” kuten ratsastaessa. Tämä ei tarkoita, että takaosa pitäisi nostaa penkistä, vaan joustavaa kättä, joka sallii hevosen laskevan päätä voidakseen vetää takajaloillaan. Korkealla pidetty pää laskee hevosen selkää, eikä takajalat pääse työntämään. Käynnissä ylämäkitreeni vaunuilla on tehokasta, mutta vain oikeaoppinen veto vahvistaa hevosta kestävästi. Liian lyhyellä ohjalla ajetut mäet ovat hevoselle raskaita ja hevonen oppii stressaamaan ylämäessä. Lille oli parissa oppinut vetämään väärällä tavalla ja harjoittelin sillä ohjasajaen rentoa tapaa liikkua ylämäkeen. Jos hevonen haluaa ottaa vauhtia ylämäkeen kannattaa miettiä onko mäki hevoselle liian raskas vai voisiko hevonen paremmassa muodossa jaksaa vetää mäen ylös. Tarkkaile siis, että todellakin annat hevoselle riittävästi ohjaa ja mahdollisuuden laskea päätään. Ylämäessä hevonen pääsee työskentelemään takaosallaan jos se saa laskea päätään ja käyttää...
Lillin oppeja: Tunnetilan tunnistaminen

Lillin oppeja: Tunnetilan tunnistaminen

Keväällä osallistuin NLP-valmentaja Lilli Vanhatalon luennolle ja pari viikkoa sitten järjestimme Tuula Starck-Schreiberin kanssa Lillin kurssin jossa pääsin harjoittelemaan hevosen kanssa. Kurssilla tuli paljon uutta oppia ja ajattelin aloittaa kirjoittamalla tunnetiloista. Molemmilla kursseilla käytiin läpi tunnetilan tunnistamista, sen ankkurointia ja muuttamista. Useat kurssilaiset ovat halunneet oppia hallitsemaan pelkoa. Joku pelkää koska on tippunut hevosen selästä, joku toinen pelkää hevosen säpsähtelyä ja monet jännittävät kilpailuissa. Itse olen huomannut, että työskennellessäni muiden hevosten kanssa olen keskittyneempi ja pitkäjänteisempi. Olen tiedostanut, että siinä tunnetilassa, mikä vieraan hevosen ajaminen minussa synnyttää, olen parhaimmillani. Ensimmäisellä Lillin kurssilla sanoin tavoitteekseni pystyä ajamaan omia hevosiani yhtä hyvin. Jos jotakin tilannetta pelkää hevosen kanssa oikein paljon, on tunnetila helppo tunnistaa ja myös tunnustaa. Usein tunnetila on kuitenkin vaikea erottaa todellisesta tilanteesta. Tällä tarkoitan, että voi olla vaikeata erottaa pelkääkö itse tilannetta niin että se vaikuttaa hevoseen vai onko hevonen oikeasti peloissaan ja jännittynyt. Oman hevosen kanssa paljon ratsastava tai ajava oppii lukemaan hevostaan mutta hevonen pääsee myös helposti opettamaan ratsastajalleen ennakoivan ratsastustyylin. Tässä pari esimerkkiä. Ohjasajaessani ensimmäistä kertaa 4-vuotiasta hevosta, omistaja kommentoi tunnin lopussa, että hevonen oli liikkunut niin keskittyneesti ja rauhallisesti. Ihmettelin mitä hän sillä tarkoittaa. Omistaja sanoi, että kentän toisessa päässä laukkaava ratsukko ja kentän ohi menneet auto ja koira eivät olleet vaikuttaneet hevoseen mitenkään. Olin kyllä huomannut nämä aktiviteetit, mutta hevonen vaikutti alusta asti luottavaiselta, enkä sen enempää ajatellut sen reagoivan mielestäni täysin viattomilta vaikuttaneisiin tapahtumiin. Toinen vastaava tilanne sattui pitäessäni ratsastustuntia. Ratsastaja hiljensi vauhtia mielestäni yllättäen ja rauhoitteli tyyneltä vaikuttavaa hevosta. Kysyin mikä hätänä ja sain vastaukseksi että maneesin ulkopuolella liikkuu traktori. En itse ollut kuullut traktorin ääntä lainkaan ja tuskin hevonenkaan olisi...
Kyra K:n klinikan opit tuntumasta sovellettuna ajamiseen

Kyra K:n klinikan opit tuntumasta sovellettuna ajamiseen

Ratsastuksessa kiinnitetään paljon huomiota tapaan, jolla hevonen kantaa ratsastajaansa sekä tapaan, jolla ratsastaja istuu hevosen selässä. Näistä asioista Kyra K aloitti Ruskeasuolla järjestetyssä klinikassa, jossa aiheena oli kokoaminen. Samoihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota kun hevonen vetää vaunuja ja kun kuski istuu vaunussa. Pari asiaa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota: 1. Kuskilla tulisi olla istunnasta ja vaunun liikkeestä riippumaton käsi. Kyra K painotti, että ratsastajan tulee voida käyttää pohjettaan, ilman että käsi liikkuu, sekä toistepäin. Hevosen etäisyys vaunusta voi alamäen, kokoamisen tai tahtirikon takia hieman vaihdella. Kuskin tulisi istua vaunussa tasapainossa ja säädellä tuntumaa kyynerpäällä ja selän asennolla. Kuski ei saisi nojautua ohjaan eikä vetää siitä niin, että hevonen vetää osan vaunusta ohjalla. Tämä saattaa kuulostaa hurjalta, mutta näin käy yllättävän helposti esim. jarrutuksissa. 2. Hevosen tulisi liikkua muodossa kevyellä tuntumalla, niin ettei kuskin käsi estä hevosta liikkumasta aktiivisesti takaosallaan. Tähän asiaan minun olisi pitänyt kiinnittää Casperilla (ensimmäinen kasvattini ja ensimmäinen valjakkoponini, joka joutui kärsimään virheistäni) paljon enemmän huomiota. Kovaan tuntumaan tottuneen hevosen totuttaminen uuteen tapaan liikkua ei ole helppoa, varsinkaan jos kuskilla ei ole kokemusta siitä miltä hyvän tuntuman pitäisi tuntua. Kyra K kertoi, että toiselle ihmiselle voi selittää miltä mansikkahillo maistuu, mutta maun voi täysin ymmärtää vasta kun sitä on itse maistanut. Suosittelenkin “maistamaan toisten mansikkahilloa”, eli ajamaan ja ratsastamaan toisten hevosia, aina kun siihen on mahdollisuus. Ymmärrän näin jälkikäteen miksi Casperin koulupapereissa tuomarit aina toivoivat enemmän poljentaa takaosaan ja miten käteni esti ponia liikkumasta paremmin. Ajattelemalla näitä pieniä (mutta vaikeita) asioita hevosella on helpompi liikkua rennosti ja hyvin vaunun edessä. Seuraavaksi kirjoitan siitä miten hevosta tulee auttaa liikkeellelähdöissä ja ylämäissä. Kuvassa vasemmalla Calvin, joka nivelkuolaimellakin on todella kevyellä...