Lillin oppeja: Tunnetilan tunnistaminen

Keväällä osallistuin NLP-valmentaja Lilli Vanhatalon luennolle ja pari viikkoa sitten järjestimme Tuula Starck-Schreiberin kanssa Lillin kurssin jossa pääsin harjoittelemaan hevosen kanssa. Kurssilla tuli paljon uutta oppia ja ajattelin aloittaa kirjoittamalla tunnetiloista.

Molemmilla kursseilla käytiin läpi tunnetilan tunnistamista, sen ankkurointia ja muuttamista. Useat kurssilaiset ovat halunneet oppia hallitsemaan pelkoa. Joku pelkää koska on tippunut hevosen selästä, joku toinen pelkää hevosen säpsähtelyä ja monet jännittävät kilpailuissa. Itse olen huomannut, että työskennellessäni muiden hevosten kanssa olen keskittyneempi ja pitkäjänteisempi. Olen tiedostanut, että siinä tunnetilassa, mikä vieraan hevosen ajaminen minussa synnyttää, olen parhaimmillani. Ensimmäisellä Lillin kurssilla sanoin tavoitteekseni pystyä ajamaan omia hevosiani yhtä hyvin.

Jos jotakin tilannetta pelkää hevosen kanssa oikein paljon, on tunnetila helppo tunnistaa ja myös tunnustaa. Usein tunnetila on kuitenkin vaikea erottaa todellisesta tilanteesta. Tällä tarkoitan, että voi olla vaikeata erottaa pelkääkö itse tilannetta niin että se vaikuttaa hevoseen vai onko hevonen oikeasti peloissaan ja jännittynyt. Oman hevosen kanssa paljon ratsastava tai ajava oppii lukemaan hevostaan mutta hevonen pääsee myös helposti opettamaan ratsastajalleen ennakoivan ratsastustyylin. Tässä pari esimerkkiä.

Ohjasajaessani ensimmäistä kertaa 4-vuotiasta hevosta, omistaja kommentoi tunnin lopussa, että hevonen oli liikkunut niin keskittyneesti ja rauhallisesti. Ihmettelin mitä hän sillä tarkoittaa. Omistaja sanoi, että kentän toisessa päässä laukkaava ratsukko ja kentän ohi menneet auto ja koira eivät olleet vaikuttaneet hevoseen mitenkään. Olin kyllä huomannut nämä aktiviteetit, mutta hevonen vaikutti alusta asti luottavaiselta, enkä sen enempää ajatellut sen reagoivan mielestäni täysin viattomilta vaikuttaneisiin tapahtumiin.
Toinen vastaava tilanne sattui pitäessäni ratsastustuntia. Ratsastaja hiljensi vauhtia mielestäni yllättäen ja rauhoitteli tyyneltä vaikuttavaa hevosta. Kysyin mikä hätänä ja sain vastaukseksi että maneesin ulkopuolella liikkuu traktori. En itse ollut kuullut traktorin ääntä lainkaan ja tuskin hevonenkaan olisi siitä välittänyt jos ratsastaja ei olisi piitannut äänestä.

Selvästi omistajialla oli vanhoista tapahtumista jäänyt mieleen, että hevonen saattaa reagoida ja näin he olivat tottuneet seuraamaan ympäristöään turhankin tarkkaa. Näissä tilanteissa ratsastaja ei välttämättä koe pelkäävänsä, mutta kuitenkin heidän tunnetilansa vaikuttaa hevoseen enemmän kuin itse tilanne tai ympäristö. Itse olen huomannut että jos lähden illalla myöhään liikuttamaan Calvinia, ajamisesta ei tule oikein mitään. Ajattelen, ettei Calvin jaksa keskittyä koska odottaa jo iltaruokaa. Olen ikään kuin jo luovuttanut kun aloitamme. Todennäköisesti jos keskittyisin löytämään tunnetilan, jossa päätän tehdä mahdollisimman hyvän, vaikkakin lyhyen treenin, Calvin keskittyisi oikein hyvin. Ehkä se ensi kerralla onnistuukin, ensimmäinen askel on tunnistaa ongelma.

20131020-222324.jpg
Kuva Lillin valmennuksesta

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.