Tietoisuus: Itsensä tiedostaminen (Part 2)

Edellisessä postauksessani kerroin mistä kiinnostukseni tietoisuuden kehittämiseen lähti. Nyt yritän avata miten tietoisuus mielestäni näkyy hevosten kanssa touhutessa. Kirjoitin tämän jo ennen Annan luentoa ja samantapaisia ajatuksia heräsi luennon jälkeen.

Hevonen on tietoisuuden mestari

Hevonen elää vahvasti nykyhetkessä ja on todella tietoinen pienimmistäkin signaaleista. Me ihmiset jännällä tavalla samaan aikaan hyväksymme ja uskomme tähän mutta samalla se unohtuu meiltä niin helposti. Parhaat hetket hevosen kanssa on varmasti monen mielestä, ne hetket kun hevonen toimii ajatuksen voimalla.

Tietoisuus: Tietoisuuden tiedostaminen (Part 1)

Tietoisuus ja sen kehittäminen on aihe joka on noussut minulle todella tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi aiheeksi viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana. Aihe on, aivan kuten hevoset ja hevosurheilu muutenkin, asia jossa voi kehittyä loputtomasti. Oikeastaan uskon, että hevosten kanssa koemme kehittymisen olevan jatkuvaa, juuri sen takia että hevosten kanssa tapahtuu oman tietoisuuden kehittymistä, huomasimme sen tietoisesti tai emme.

Ohjasajo-ohjat testissä

Ohjasjokursseilla olen käynyt läpi ohjasajon varusteita. Suosittelen panostamaan ohjiin ennemmin kuin vyöhön. Monella vyöllä pääsee hyvin alkuun mutta hyvän tuntuman löytäminen vaatii mielestäni hyvät ohjat. Usein minulta kysytään mikä tekee hyvän ohjan ja mistä niitä saa? 

“Vain” groomi

Valjakkoajon sääntöjen mukaan valjakolla ei saa ajaa kilpailuissa ellei kyydissä ole vaununavustaja, eli groomi. Sana groomi määritellään säännöissä avaustajaksi ja tämä tarkentuu ilmeisti ihmiseksi sillä, että tämän kyseisen avustajan tulee olla SRL: seuran jäsen. Muuten esimerkiksi koirat toimivat usein kotiolosuihteissa avustajina. Myös ikärajoitus voi toisin olla koirille usin vaikea kohta täyttää, sillä groomin on oltava yli 14-vuotias, jopa 18-vuotias. Säännöissä sanotaan myös että groomin tulee olla kykeneväinen tehtäväänsä mutta…

Hevosen vinous ajaessa

Hevosen vinous on asia joka nousee esiin sekä valjakkoajo että ohjasajo tunneillani.  Se miten hevonen liikkuu ja kääntyy on välillä melko monimutkainen asia hahmottaa ja ajattelin yrittää selittää asiaa kuvan kera.

Vinoudella tarkoitan että hevonen tuntuu ja näyttää ajossa tältä…

Johanin ensiviikot

Tässä jatkoa edelliselle kirjoitukselle. Nyt esittelyvuorossa Johan.

Johan on 7-vuotias ruuna, joka on ollut Suomessa kolmisen vuotta. Johan on luonteeltaan tasainen,rauhallinen ja fysiikaltaan sporttinen sekä luontaisesti tasapainoinen. Johan on ollut luotettava ja tasainen ajaa sekä käyttäytynyt…

Tervetuloa Veere

Viime viikolla meille muutti kaksi uutta hevosta! Hevoset ovat olleet Kristiinan ja minulle täten vanhoja tuttuja. Vaikka hevoset ovat nyt minun, ja olen siitä onnellinen ja innoissani…

Tavastani ohjasajaa

Ilahdun aina yhtä kun joku sanoo pitävänsä tavastani ohjasajaa. Samalla olen alkanut miettimään minkälainen tapani oikein on. Ohjasajamaan olen oppinut alunperin Schannelta ja Anders Erikssonilla on ollut iso vaikutus…

Kristiinaa muistaen

Kuutisen vuotta sitten sain sähköpostilla kyselyn voisinko pitää muutaman valjakkoajotunnin aloittelevalle kuskille 6v friisillä. Innostus oli lähtenyt friisihevosseuran valjakkoajopäiviltä ja tammaa oli ajettu silloin parikymmentä kertaa. Neljä päivää myöhemmin kurvasin…

Hevosjooga ja jooga

Hevosjoogasta taisin lukea ensimmäistä kertaa Hippoksesta jo yli vuosi sitten. Olen suunnitellut meneväni katsomaan jo aikaisemmin mutta vasta lokakuussa sain oikeasti aikaiseksi. Hevosjoogan takana on Visconte Cocozza, eli Simon…

Kuolainluennolla

Kävin Deilinan kanssa kuuntelemassa Mirjami Miettisen luentoa kuolaimista ja niiden sovittamisesta. Päivä oli varsin sateinen joten kolmenkaan tunnin luento ei kuulostanut huonolta suunnitelmalta…

Kiropraktikon avulla eteenpäin

Pari kuukautta sitten Hippoksessa oli juttu hevosten lihashuollosta ja hoitojen viidakosta. Calvinille ja Casperille käytin kilpaillessani pelkkää hierojaa satunnaisesti. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin hoitovaihtoehtoja on paljon enemmän…

Ohjasajotunnilla

Pääsin viime sunnuntaina pitkästä aikaa ohjasajotunnille! Olipa hauskaa! Olen jo pidempään miettinyt uskaltaisinko kysyä ratsastuspuolen valmentajaa pitämään minulle tunnin ohjasajaen. Päätin kuitenkin pyytää (entistä) oppilastani. Tunti meni oikein hyvin ja odotan jo innolla jatkoa viikon päästä.  Sissi valmiina aloittamaan, takkini heitetty sivuun. Ajattelin kuitenkin nyt peruuttaa tunnelmiin ennen tuntia ja miten valmistauduin siihen. Mietin myös miksi hevonen usein tuntuu tunnilla erillaiselta kuin muulloin. Koska en pitkään aikaan ole ollut tunnilla, odotin sitä innolla mutta myös pienellä jännityksellä. Miltä tuntuisi tehdä toisen antamia tehtäviä? Mitä jos joutuisin tekemään asoita jotka ei mielestäni sopisi Sissin tämän hetkiseen kehitykseen tai joutuisinko olemaan hankala oppilas joka selittelee ja välttelee tehtäviä? Menin talliin ja laitoin ponit ulos ja Sissi jäi yksin sisälle. Se ei ole hänelle mikään ongelma mutta usein jos liikutan aamulla niin pidän toisen ponin hänen seuranaan. En tiedä vaikuttiko yksin olo vai minun varmastikin hevosen mielestä muuttunut olemus kun tähtäsin siihen että olisin valmis aloittamaan työt kentällä tasan klo 10. Tavallisestihan valmistaudumme ihan omaan tahtiimme. Joka tapauksessa Sissi kääntyi takanurkkaan kun menin suitset kädessä karsinaan. Samoin hän teki myös kun oli vasta tullut meille. Olen työstänyt asiaa ja nyt hän tulee aina ovelle vastaan. Vaihdoin taktiikkaa ja hain harjan ja harjasin hänet karsinassa. Harjauksen aikana tuli kaksi (!) lantakasaa karsinaan. Olin aika yllättynyt miten hermostuneeksi olin hänet saanut. Pilkoin taskuuni muutaman porkkanapalkkion. Porkkanat, mukamas kiire ja säätöä. Laitoin suitset ja otin Sissin käytävälle. Ohjasajovyöni oli edellisenä päivänä ollut kurssilla toisella hevosella ja huomasin etten ole kiinnittänyt huomiota missä reijässä häntäremmiä olen pitänyt. Omat säädöt olisi hyvä pitää mielessä. Kilpaillessani ne olivat tarkkaan mielessä, mutta nyt on selvästi varaa skarpata. Tuntia on turha käyttää...

Kyrklund Ypäjällä – olenko ihan kukkahattutäti?

Kävin katsomassa Kyra Kyrklundin klinikkaa Ypäjällä toukokuussa. Olen aina ollut iso Kyra fani ja ostin liput jo ajoissa. Viime klinikkaankin minulla oli liput mutta odotin esikoistani ihan lähipäivinä enkä usakaltanut lähetä enää istumaan niin pitkäksi ajaksi. Edellisen kerran näin Kyraa Ruskeasuolla ja olin todella otettu tuloksista jokaisen hevosen kanssa. Odotin siis päivältä paljon. Mutta miten kävikään?  Klinikan aikana tuli paljon hyödyllisiä asioita ja nautin Kyran tavasta opettaa. Hippoksessa on hyvin kiteytetty monet klinikan antimet samoin täällä Jillan blogissa . MUTTA, jos olisin kirjoittanut klinikasta heti seuraavana päivänä olisi varmasti todennut etten halua jatkaa kilpaurheilua hevosten kanssa enää lainkaan. Jäin miettimään onko minusta tullut täysin kukkahattu harrastelija. Päätin olla sanomatta mitään ennenkuin olen pureskellut asiaa kunnolla, ja hyvä niin. Nyt koen olevani siihen valmis. Viime aikoina olen seurannut “vaihtoehtoisia” guruja ja oma suuntani hevosten kanssa touhutessa on koko ajan pehmemämpään suuntaan. Yritän ymmärtää hevosista enemmän sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla ja välillä tuntuu että kaivaudun asoissa yhä syvemmälle ja tuntemattomammille vesille ja aina en oikein tiedä miten taas päästä pinnalle ja jatkaa eteenpäin. Samalla kun tämä välillä pelottaa enkä tiedä haluanko jatkaa lainkaan, yritän myös rohkeasti jatkaa omaa polkuani eteenpäin. Uusien asioiden tiedostaminen on jo askel eteenpäin, vaikkei koe hallitsevan niitä vielä täysin. Sissi on tuonut minulle uusia haasteita ja yritän parhaani kehittyäkseni niiden avulla. Kevään teema muutenkin: sataako vai paistaako Takaisin Kyran klinikkaan. Kuten jo kirjoitinkin, paljon hyvää mahtui päivään. Keskityn nyt kuitenkin asioihin jotka saivat minut mietteliääksi. En väitä osaavani paremmin enkä väitä etteikö Kyra osaa itse paremmin kun itse on hevosen selkään. Ja klinikka on klinikka eikä oikeasta valmentamista. Mutta kerron kuitenkin mitkä asiat jäivät häiritsemään minua. Tauot...

Projekti nimeltä Sissi

Tallissamme on helmikuusta asti asunut uusi heppa. Ajattelin kertoa kuka ja miksi. Kävin kolmisen vuotta sitten ohjasajamassa silloin pian kolmevuotiasta FWB tammaa muutamia kertoja. Tamma oli melkoisen pippurinen mutta myös todella älykäs. Sissi kokeili nopeasti erilaisia vastauksia pyyntöihini ja totesi yhtä nopeasti mitä kuului tehdä ja mitä ei. Takakaviot näkyivät välillä, hiekkaa lensi, muutama nopea käännös ja sitten hän tiesi juuri mitä halusin häneltä. Se että hän oli kaunis kuin karkki ei tietenkään haitannut asiaa. Sanoin omistajalle että jos joskun tulee tarve luopua niin olen kiinnostunut, niin “omalta” tamma heti tuntui.  Sissi helmikuussa 2013, taisi olla ensimmäinen tai toinen tapaaminen. Sissi kävi ravitallilla oppimassa ajolle ja omistaja ajoi häntä maastossa ilman isompia vaikeuksia kunnes pääsi tammansa selkään. Kääntyminen oikealle sujui kuulemma vasemman uukkarin kautta ja häntäremmi ahdisti hieman alamäessä mutta ei mitään sen pahempaa. Ratsastuksen alettua ajaminen unohtui ja koppikset myytiin. Kävin kerran ohjasajamassa Sissiä talvella 2015 kun ajelimme Schannen kanssa Turusta kotiin. Sissi tuntui taas todella kivalta joskin Schanne muisteli häntä sanoilla “ai se joka meni niin että hiekka lensi pitkin seiniä”. No just se. =) Olen seurannut Sissin kehittymistä FBssä ja nyt talvella omistajalta tuli viesti että ottaisinko Sissin vai tiedänkö jonkun sopivan kouluratsastajan joka kaipaa hevosta. Lupasin palata jos tulee joku sopiva ottaja vastaan ja samalla taisin sanoa että olisi Sissillä kyllä aika siistiä ajaakin. Ja vaikka minulla ei silloin kaksi kuukautisen vauvan kanssa ollut mitään aikomuksia ottaa itselleni hevonen, niin siinä sitten kuitenkin kävi!  Olen laskenut ohjasajaneeni reilua sataa hevosta, joista neljästä olen sanonut olevani kiinnostunut. Se ei tarkoita etteikö joukossa olisi myös useita muita hyviä (tai jopa parempiakin) hevosia ja poneja. Näissä neljässä on...

Voisiko vähentää ja karsia

Helposti tulee lisättyä kaikenlaisia apuvälinetä ja uusia tarvikkeita tulee jatkuvasti myyntiin. Treeneistäkin tulee jotenkin parempi olo kun on jotakin uutta kokeiltavaa. Toisaalta netissä on paljon kesustelua siitä milloin turpahihna on liian kireällä ja siitä miten hevosia kohdellaan. Olen talvella yrittänyt kokeilla kaikenlaisten varusteiden ja apujen karsimista. Tässä muutama kokeilu. Kuolain Minulla on pitkään ollut Calvinilla ohut kolmipala käytössä mutta nyt vaihdoin ohjasajoon suoran kumikuolaimen. Mitään radikaalia muutosta en ole huomannut ja olen jatkanut kukikuolaimella. Pitäisi taas kokeilla kolmipalaa. Viime kesänä olin luovuttamassa uuden kouluohjelman ajamisen meidän pienellä kentällä kun Calvin kuumeni niin kun tehtäviä tuli niin tiuhaan vastaan. Ajoin silloin postikangella kokeilumielessä kun olin hollantilaisvalkuissa kuullut ettei ratsastuskuolain ole ajossa paras. Mietin jo etten lähtisi pieneltä kentältä ajamaan uutta ohjelmaa kisoihin mutta kokeilin sitten kolmipalalla ja Calvin ei enää kuumennut. Calvinille kanki on sen verran kova kuolain että se painaa sille (peloissaan) ajoittain enemmän ja kireämmällä ketjulla ei tukeudu ollenkaan. Tilanne kuitenkin stressaa ja kuumentaa häntä. Calvinin suitsitus tänä talvena. Turpahihna Olen käyttänyt ihan tavallista turpahihnaa ilman alaturparemmia oikeastaan aina. Nyt talven yli olen ohjasajaessa ottanut koko turpahihnan pois. Calvin raottaa ajaessa huuliaan ja avaa ajoittain suutaan hieman. Ilman turpahihnaa tilanne ei oikeastaan muutu miksikään. Ehkä suu aukeaa hieman enemmän silloin kun aukeaa mutta toisaalta olen myös saanut suun pysymään paremmin kiinni nyt kun näen milloin pidätän niin että suu aukeaa. Epäilen että suun avaaminen ja huulien raottaminen on niin vahva tapa ettei sitä helpolla saa kokonaan pois. Mark Rashidin innoittaman olen yrittänyt ohjasajaen pidättää niin herkästi että en ikään kun vedä kuolainta koskaan taaksepäin vaan ainoastaan “pysähdän sen hetkeksi” niin että poni ehtii  pysähtyä eikä työnny pän kuolainta....

Kevään ohjasajokurssit

Parina viime vuonna olen lähinnä ohjasajanut ja pitänyt kursseja muualla. Nyt keväällä järjestän kaksi kurssia kotonamme Pohjassa. Tervetuloa! Ohjasajon alkeiskurssi 15.4.17 Järjestän ohjasajon alkeiskurssin 15.4.2017. Kurssi soveltuu ratsuille joita ei olla ohjasajettu, nuorille hevosille sekä ohjastajille, jotka haluavat oppia ohjasajosta enemmän. Aloitamme päivän tunnin teorialla, jossa käyn läpi ohjasajon hyötyjä, varusteita ja kuivaharjoittelemme ohjasotteita sekä sijoittumista suhteessa hevoseen. Tämän jälkeen esittelen ohjasajoa käytännössä hevosellani ja käyn läpi perusteita, apuja sekä erillaisia ohjien kiinnityksiä. Tämän jälkeen tunnin ajo per hevonen. Ohjasajovyötä ja ohjia saa lainata. Kurssin hinta omalla hevosella sisältää päiväkarsinan/tarhan ja lounaan 60€. Kuunteluoppilaat 25€ sisältäen lounaan.  Jos haluat saada vielä enemmän irti voit myös jättää hevosen meille yöksi ja ajaa vielä toisen kerran sunnuntaina. Karsina omilla rehuilla ja tunti sunnuntaina 45€. Ohjasajoa ratsastajille 20.-21.5.17 Ratsastaja voi oppia hevosestaan ohjasajaen paljon. Ohjasajossa näkee hevosensa liikkeessä ilman satulaa ja ilman ratsastajan painoa. Lisäksi pääsee kokeilemaan minkälaisella tuntumalla hevonen liikkuu. Usein ratsastaja ei ole tietoinen kummalla ohjalla hevonen enemmän on kun tuntumaa pystyy kompensoimaan ratsastaen muilla avuilla. Ohjasajaen hevonen joutuu kantamaan itseään ja sivusta näkee jos hevonen on tottunut saamaan ratsastajaltaan apua pysymään tasapainossa. Kaikki hevoset ovat enemmän tai vähemmän vinoja ja vinoudet korostuvat ilman ratsastajaa.  Lauantaina aloitamme ratsastamalla lyhyesti ja katsomme miten hevosten liikkuvat ja mitä kehitettävää hevosissa on. Ennen lounasta demoan ohjasajoa hevosellani. Sen jälkeen otamme hevoset yksitellen ohjiin. Ohjat ja ohjasajovyön saa lainata ja hevosta saa ohjasajaa itse tai vaihtoehtoisesti minä voin ohjasajaa. Ohjasajaen teemme hevoskohtaisesti harjoituksia joilla pyrimme parantamaan aamupäivällä havaittuja asioita. Sunnuntaina ohjasajamme toisen kerran ja ratsastamme vielä lyhyesti iltapäivällä tarkistaakseemme miten hevosesta opitut asiat tulisi ratsastaen huomioida. Lopuksi käymme yhdessä läpi mitä hevosistamme ohjasajaen olemme oppineet. Kurssin...

Katsomossa taas: Horse in Motion

Viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa Ratsastuskeskus Ainossa seuraamassa Hevosalan Yhdistämisyhdistyksen järjestämää Horse in Motion tapahtumaa. Tapahtuma oli kolmepäiväinen mutta itse olin paikalla kahtena päivänä. Isä ja mummi pärjäsivät hienosti ensimmäistä kertaa näin pitkään Ellenin kanssa kotona. Ainon kahvila, jossa turhankin hyvät korvapuustit. Perjantaina tapahtuman avasi hollantilainen eläinlääk äri, joka on tutkinut hevosten liikkumista. Päällimmäisenä jäi mieleen että hevosen selkäkipu ei välttämättä näy liikkeessä mutta pienikin ontuma vaikuttaa selän liikkumiseen. Selkäkipu taas näkyy helposti taivutuksissa. Tapahtuman päätähti oli Jean Luc de Cornille, valkohiuksinen ranskalainen mies, joka todella vakuutti tietämyksellään hevosen liikkumisesta ja selän anatomiasta. Cornille haluaa puuttua hevosen epäsymmetriaan ja puhuu hevosen ratsastamisesta niin että se liikkuu puhtaasti ja pysyy terveenä. Cornille puhuu kuten Marijke de Jung hevosen suoristamisesta ja tasapainottamisesta mutta Cornille puhuu paljon tieteellisemmin ja perustelee asioita enemmän anatomian lähtökohdista. Marijke on mielestäni parempi opettaja ja puhuu laajemmin yhteistyöstä ja suhteesta hevoseen kun taas Cornille on parempi ratsastaja (vaikken nähnytkään häntä ratsastavan livenä) ja hänen korjaussilmä vaikutti melkoisen tarkalta. Kovin paljon ristiriitaa heidän puheissaan ei kuitenkaan mielestäni ole. Marijke ottaa hevosen kätisyyden lähtökohdaksi ja Cornille katsoo enemmän liikettä kokonaisuutena ja korostaa selkärangan merkitystä. Cornille luennoi molempina päivinä. Ensimmäisenä päivänä hän puhui takajalan anatomiasta hauskalla ranskan-englannillaan. Päivä oli suunnattu hevosalan ammattilaisille ja sain todeta että minulla on hevosen anatomiassa reiluja aukkoja. Luento oli silti antoisa. Toisena päivänä Cornille halusi herättää yleisöä siihen että monet vanhat menetelmät ja ohjeet ovat aikansa eläneitä ja valmiita hevosmuseoon. Näihin kuului esim. “swinging back”, “outside rein-inside leg” ja se ettei hevosen painoa voi siirtää takajaloille puolipidätteellä.  Perjantaina klinikkaan osallistuvat ratsukot esittäytyvät ja asiantuntija ryhmä arvioi niiden liikkumista. Cornille antoi alustavia ajatuksiaan siitä miten lähtisi hevosen...