Tervetuloa Veere

Viime viikolla meille muutti kaksi uutta hevosta! Hevoset ovat olleet Kristiinan ja minulle täten vanhoja tuttuja. Vaikka hevoset ovat nyt minun, ja olen siitä onnellinen ja innoissani, tulevat ne varmasti vielä pitkään tuntumaan Kristiinan hevosilta jotka ovat täällä hoidossa. Ja tavallaan asia onkin näin, sillä Kristiinan toiveesta ne tullaan aikanaan hautaamaan hänen tilalleen. 

Minun on pitkään tehnyt mieli kirjoittaa siitä mitä uuden hevosen kanssa alkuun teen mutta jotenkin on tuntunut hankalalta kertoa julkisesti ongelmista joita näkee jonkun toisen hevosessa. Olen aina hieman pelännyt että esimerkiksi terveys- tai käytösongelmista tulee joskus myöhemmin ongelma jos vaikka potentiaalinen ostaja niistä täältä lukisi. Nyt tilanne on kuitenkin eri kun hevoset ovat omia eikä minun tarvitse pelätä muiden puolesta. Ajattelin siis olla hevosista täysin avoin ja toivoa että havainnoistani on muillekin hyötyä.

Veere on 12-vuotias tamma joka on melko ylpeä ja itsetietoinen. Veerellä on ajettu vaativan tason koulua mutta maratonilla ja tarkkuudessa Veeren ohjattavuus ja kääntyvyys ei ole ollut aivan toivotulla tasolla. Veere on näyttävä ja isoliikkeinen hevonen jolle kokoaminen on aika helppoa. Veeren suorittaminen on oikeastaan oikein hyvää mutta turhan ailahtelevaista. Hän saattaa olla liian hätäinen tai sitten hieman laiska. Ajaessa Veere jää helposti hieman vahvaksi käteen ja haluaa oikoa kulmissa. Hän tuntuu hieman etupainoiselta ja koska hänellä on pitkä vahva ravi hän ratkaisee tilanteet usein vauhdilla. Taluttaessa hieman jännittävässä tilanteessa kuten kisapaikalla Veere liikkuu usein melko korkealla kaulalla ja saattaa hieman lapa edellä “ohjailla” taluttajaansa. 

Veerellä on siitepölyallergiaa ja loppukesästä se vaikuttaa hänen hengitykseen niin että kilpaileminen on epävarmaa. Mielestäni Veerellä on sen verran hankalat kiimat, orikaulaa ja jotenkin sellainen käytös välillä että sillä saatta olla hormonitasot hieman poikkeavat siitä mitä tammoilla normaalisti on. Veere ei myöskään tullut tiineeksi viime kesänä, joka saattaisi ehkä myös puhua asian puolesta. Tämä kuitenkin täysin oma spekulointini koko hormonitasosta, allergia sen sijaan on tutkittu. Veere on hyvä rehunkäyttäjä ja on nytkin varsin tuhdissa kunnossa. Kylkien klippaus johtuu siitä että Veere on hoidettu klinikalla ähkyn takia talvella.

Tämä oli ennakkokäsitykseni Veerestä. Se perustuu pitkälti Veeren näkemiseen lähinnä valmennus- ja kilpailutilanteissa ja sen lisäksi Veere on ollut meillä muutaman päivän pätkissäkin. Tämän ensimmäisen viikon aikana olen jo saanut hieman päivittää käsitystäni. Veere on ollut todella sosiaalinen ja ystävällinen mutta myös hyvin ylpeä ja rohkea. 

Tallissa olemme totutelleet siihen, että meillä otetaan kaviot joka kerta kun hevonen otetaan tallista ulos. Otan usein kaviot niin että otan etukaviot karsinan ovella niin että puhtaat kaviot astuvat käytävälle. En pidä hevosta kiinni enkä sido sitä vaan haluan hevosen odottavan rauhassa. Tämä ei ollut Veerelle itsestään selvää kuten ei sekään että karsinanovi auki odotetaan karsinassa loimittamista. Nämä voivat tuntua pikkuasioilta, mutta jos ne toimivat ja hevonen oppi odottamaan, on moni muukin asia helpompaa. Kun kaviot ottaa niin että hevonen ei ole kiinni tulee sen myös laskea jalka takaisin maahan eikä astua sillä askelta eteenpäin. Jalan nostaminen ja laskeminen vaatii enemmän oman kehon hallintaa kuin liike ja askel eteenpäin tai taakse. Nostan myös kaviot samalle puolelle, jolloin en itse nojaa hevoseen jotta se sirtäisi painonsa pois jalalta vaan senkin saa hevonen tehdä itse. Pikkuasioita, mutta tässä asiassa huomaa vierailevissa hevosissa isoja eroja. 


Isollakin puolella on nyt taas hevosia. Karsinassa odottaminen sujuu.

Olemme tehneet töitä muutaman päivän kapsonissa. Ensimmäisellä kerralla annoin Veeren liikkua alkuun liikkua  pienellä ympyrällä pyytämättä mitään ja seurasin miten hän liikkuu. Vasempaan kierrokseen hän kaatui paljon enemmän sisään ja ilmoitti myös pari kertaa kääntymällä katselemaan minua ettei kiinnostaisi pyöriä siihen suuntaan. 

Tästä näkee aika selvästi että molemmissa kierroksissa Veere liikkuu enemmän vasemmalle etuselleen, vaikka kiertää minua kiltisti. Vasemmassa kierroksessa lähes ristiaskel sisään.

Kun lähdin pitämään kapsonissa tuntumaa halusin Veeren pään mahdollisimman alas. Pään myötääminen alas on ensimmäisiä asioita minkä opetan kaikille. Jos hevonen ei halua myödätä päätä alas se tuskin haluaa helposti liikkua eteen alas ajaenkaan, ainakaan jos tulee jännittävä tilanne. Haluan pitää molemmat friisit mahdollisimman matalana alkuun jotta he käyttäisivät selkäänsä kunnolla ja jotta muoto olisi vaihdeltavissa aina myös alas. Ylhäällähän friisit kyllä osaavat aina olla.


Pää ei voi olla tässä vaiheessa liian alhaalla. Löysälläkin narulla onnistuu jo.

Sain myös olla hyvin tarkka sen suhteen että Veere pysähtyi heti pyynnöstä. Hänen takaosansa haluaa herkästi jatkaa matkaa ulos ja hän painaa käteeni. Silloin peruutan häntä muutaman askeleen, kunnes paine kapsonissa katoaa ja jotta hänelle jäisi mieleen että oma paino olisi pysyttävä hallinnassa. Pysäyttävä apua kapsonilla loppuu siis vasta kun pysähdys on rehellinen niin että hevonen ei nojaa tuntumaan, pää on alhaalla pyydetyssä muodossa ja paino takaosalla. Tämä sama paine tulee muuten vastaan ohjissa kun lähtee tekemään pysähdyksiä.

Lopuksi väistätin takajalkoja ristiin alle. Vasen takanen teki hieman hakautuuvaa liikettä, eli kavio jäi hetkeksi ilmaan eikä askel ollut täysin jouheva. Pitää seurata onko se pelkästään jäykkyyttä. Usein aloitan tällä harjoituksella mutta koska hevosilla on ollut pitkä tauko töistä aloitan hyvin varovaisesti. Haluan kuitenkin aloittaa jumpalla enkä pelkällä maastokävelyllä sillä haluan heti notkistaa heitä enkä vahvistaa heidän omaa tapaa liikkua.

Ensimmäinen ravi johti hieman orimaisiin temppuihin. Veereä ei olisi kiinostanut 10 metrin voltilla hidas ravi pää alhaalla ja hän huitoi etusiaan minua päin hieman orimaisesti. Tingin hieman muodosta ja pistin hänet eteenpäin. Kaksi kertaa hän teki näin ja sitten suijuu hidas ravi. Jos olisin lähtenyt suoraan ohjasajamaan olisi hän tarjonnut isoa työntävää raviaan ja sen hidastaminen olisi jäänyt kuolaimen varaan, josta kaula rullautuisi tai hän painaisi vastaan. Kapsonityöllä toivon pienentäväni tätä ongelmaa.

Veerellä on ollut tapana pitää päätään ylhäällä kun laittaa suitset. Hän on myös saanut porkkanan kuolaimen kanssa avatakseen suun hyvin. Itse olen liian lyhyt ja liian mukavuudenahaluinen ja olin suunnitellut muuttaa hänen tapaansa. Jo riimun laitoin yhteydessä olen pyytänyt päätä alas joka kerta. Yllätyin kun ensimmäistä kertaa kokeilin ensiksi ratsusuitsia ja sitten ajosuitsia kangella. Kumpikin onnistui pää alhaalla! En tiedä onkä pään vaatiminen viikon verran alas auttanut tähänkin vai mitä on käynyt, mutta onneksi onnistuu nyt hyvin! =)

Veere sovittamassa juhlavaljaiden suitsia.

Tässä oli Veeren esittely ja ensimmäisen viikon puuhista. Seuraavaksi Johanista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.