Tavastani ohjasajaa

Ilahdun aina yhtä kun joku sanoo pitävänsä tavastani ohjasajaa. Samalla olen alkanut miettimään minkälainen tapani oikein on. Ohjasajamaan olen oppinut alunperin Schannelta ja Anders Erikssonilla on ollut iso vaikutus siihen miten ajan, eteenkin ohjastuntumaan liittyen. Ajattelin yrittää kuvata tapaani näin omasta näkökulmastani.

Lyhyesti:

  • ajattelen ohjasajoa tapana opettaa hevosta liikkumaan tasapainossa mahdollisimman oma-aloitteisesti
  • pyrin opettamaan hevosta niin että se itse oivaltaa oikeat vastaukset apuihin
  • annan hevosen tehdä virheitä, en pidä hevosta oikeassa muodossa tai oikealla uralla
  • käytän kehonkieltä ja omaa energiaani ohjaamiseen
  • pyrin mahdollisimman kevyeen tuntumaan
  • käytän pyöröaitauksesta tuttuja tapoja ohjata hevosta
  • ohjasajan paljon hevosen viereltä, toki myös takaa
  • pyrin jättämään hevosen mahdollisimman paljon rauhaan
  • suosin ohjan kiinnittämistä suoraan kuolaimeen, en kiinnitä ohjia gramaanin tavoin

Ohjasajan aluksi hevosen viereltä, en sen takaa. Nuorenkin hevosen opetan ilman taluttajaa. Ensiksi opetan yhdellä liinalla hevosta pysymään minun vierelläni, ikään kun talutan sitä tavallista kauempana itsestäni. Jos liikun vyön taakse ja suuntaan energiani hevosen takaosaan tulee sen reagoida eteenpäin sekä kääntyä sisäänpäin. Opetan hevoselle eteenpäinpyrkimisen lähinnä kehonkielellä. Haluan nuoren pyrkivän riimullakin tuntumalle, sillä pyrkimys on hyvän muodon edellytys.


Kulma ja pyrkimys. Liike hevosen takaosan ohi kääntää hevosen sisäänpäin. 

Vyön eteen nouseminen on pysäyttävä ja ulospäin ohjaava apu. Ennen käännöstä ulospäin opetan hevosen pysähtymään seinää tai aitaa käyttäen niin että nousen hevosen vierelle ja katkaisen hevoselta tien eteenpäin, kuten pyöröaitauksessa. Tähän lisään äänimerkin pysähtyä ja melko nopeasti hevonen yhdistää pysähtymisen ja äänimerkin. Seuraavaksi nousen vyö-linjalta eteenpäin ja haluan hevosen väistävän minua ulospäin.

Kun nämä asiat onnistuvat yhdellä ohjalla lisään ulko-ohjan. Aluksi laitan ohjan hevosen selän päälle ja annan hevosen nähdä saman ohjan myös toisella silmällään, eli toisella kyljellään. Toistan yhden liinan talutusharjoitukset ulko-ohja selän yli roikkuen. Kun hevonen näyttää hyväksyvän ohjan, kiinnitän sen kuolaimeen tai nuorella usein sekä kuolaimeen että riimuun, jotta paine suuhun olisi mahdollisimman pieni. Kun kääntyminen alkaa sujumaan alan yhdistämään kevyen paineen suuhun pysähdyksiin äänimerkin lisäksi ja kevyen tuntuman ulko-ohjalla ulospäin kääntymiseen. Jyrkempiä käännöksiä teen vasta kun hevonen on varma ohjan tarkoituksesta.

Kun hevonen osaa pyrkiä tuntumalle, pysähtyä ja kääntyä sisään ja ulos voi opettaa ensimmäiset väistöaskeleet. Ohjaan hevosta askeleen verran ulos ja sillä hetkellä kun hevonen on astumassa sisäjalallaan ulos lisään pidättävän otteen sisäohjalla, mikä saa hevosen ottamaan askeleen ristiaskeleena eikä käännöksenä. Tämä apu on siis apu jolla pyydetään takajalka astumaan risitiin vatsan alle.

Yllä olevilla avuilla hevonen osaa siis:

  • pysähtyä
  • liikkua eteenpäin
  • kääntymään molempiin suuntiin
  • astumaan takaosalla ristiin

Kun ohjastuntuma on suoraan liikkuessa mahdollisimman kevyt voi pelkällä ohjalla pyytää taipumista, kääntymistä ja väistöä. Nämä avut ovat hyvin samantapaiset ja niiden vivahteiden löytäminen on pyrkimyksen löytämisen lisäksi ohjasajon ehkä vaikeimmat asiat oppia. Samalla ne ovat ohjasajon ydin.

Hmm… Siinä jollakin tavalla kuvailtu miten ohjasajan. Tosin en tiedä kuvaako tämä sittenkään sitä miten ohjasajan. Oikeastaaan pitäisi varmastikin miettiä ja avata alussa ollutta listaa tarkemmin. Eli sitä mitä kehonkieli ja energia on ja mitä tarkoittaa että yritän saada hevosen oivaltamaan asioita. Ehkäpä pohdin näitä joskus myöhemmin tarkemmin. =)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

2 Comments

  1. Ihana postaus!! Terkkuja Seinäjoelta!

  2. Kiva kuulla! =)

Submit a Comment

Your email address will not be published.