Valmentautumisesta

Pääsin pari viikkoa sitten aloittamaan 1-tason valmentajakoulutuksen, mikä tarkoittaa että minusta tulee virallisesti valjakkovalmentaja. Olen todella innoissani!

Ensimmäisellä lähijaksolla Vierumäessä käsiteltiin m.m. oppimista, harjoittelun suunnittelemista, ravintoa ja ratsastajan tai kuskin omaa kuntoa. Koulutuksen osallistujista suurin osa oli kouluratsastajia, viitisen esteratsastajaa, yksi kenttäratsastaja ja kolme länkkäriratsastajaa. Tehtäviä seuraavat keskustelut paljasti lajien väliset erot valmentautumisessa. Lännenratsastajilla ei joka lajiin ole Suomessa lainkaan valmentajaa ja ratsastajat auttavat toinen toisiaan ja välillä ulkomaalaiset valmentajat käyvät Suomessa. Koulu- ja esteratsastajilla on valmentajaan usein paljon läheisempi suhde ja valmentajan valvomia harjoittelukertoja useita viikossa.
Valjakkoajossa treenaaminen on perinteisesti ollut leiripainotteista. Valmennusleirit ovat pari päiväsiä ja muulloin valmentaja on kaukana. Kotivalmentajia on vain harvoilla. Hyvä asia on että lisää valmentajia ja valmennusmahdollisuuksia tulee jatkuvasti.

Kun kuuntelin Pirkko Herdin ja Noora Forsténin esitelmän Urheilufoorumissa “Valmentaminen 365” aloin ymmärtämään miten onnekkaassa tilanteessa olen ollut. Casper ponini ollessa 4 vuotta muutimme tänne Hällskullaan saadakseni apua Schannelta valjakkoajossa, joka oli minulle silloin täysin uusi laji. Minulla on siis aina ollut valmentaja lähellä ja olen myös päässyt seuraamaan hänen harjoitteluaan päivittäin. Eli voi todellakin puhua 365 valmentautumisesta, johon sisältyy neuvoja kengityksestä, valmistautumisesta kilpailuihin ja hevosen pitämisestä yleensäkin. Ajattelin käsitellä seuraavissa kirjoituksissani asioita, joita ei perus kouluvalmennuksessa tule käsiteltyä mutta jotka pitäisi hyvään valmennukseen kuulua.

 Kickan ja kuski jonka hiukset ei ajopäähineeseen mahtuneet 😀

Etsin kuvaa ensimmäisiltä Schannen tunneilta mutta albumissa tulikin vastaan tämä kuva joka on kaukana valmentautumisesta. Kuvassa on ensimmäiset kosketukset ponilla ajamiseen Rullarsbölen Ratsutallilla. Poni on ensimmäinen hoitoponini Kickan ja valjastuksessa on tiettyjä puutteita. 🙂 Mutta, ilman näitä ajokokemuksia en luultavasti olisi saanut päähäni opettaa kasvattini ajolle osana nuoren esteponin koulutusta ja koko valjakkoajoharrastus olisi jäänyt kokematta. Niin ja ellei Casper olisi ryöstänyt aina kun astuin aisa-vetohärpäkkeen (jolla yritimme totuttaa ponia aisoihin) taakse, en ehkä olisi tullut pyytäneeni Schannelta apua (joka myös sai ponilta aika hyvät kyydit) ja silloinkin valjakkoajo olisi jäänyt minulta kokematta.

P.s. Lisää arkiston aareteita vaan jos joku uskaltautuu niitä kommenteissa pyytämään! 🙂

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.