Oivallus ja miten helposti tottuu oman hevosen heikkouksiin

Calvin on minun toinen kasvattini ja ollut pienestä pitäen suosikkini. Nyt 13-vuotiaana Calvin on jo melko järkevä ja helppo käsitellä, mutta edelleen on niitä kertoja, että poni lähte laukannostossa minulta täysin käsistä. Vaikka tiedän ponin niksit, en kertakaikkiaan saa sitä pidettyä voltilla, kun Calvinilla on sellainen päivä. Tänään poni ei yllättäen yrittänyt mitään temppuja vaikka oli pitänyt pari vapaa päivää.
Calvin on aina ollut hyvä suustaan ja asettuu hyvin. Toiseen suuntaan poni on kuitenkin aina vaunun edessä pyrkinyt asetuksissa siirtämään takapuolen kiinni ulkoaisaan ja taipumaan mahdollisimman vähän. Valjakkoajon valmennuksissa sain Tomakselta (Tomas Eriksson, ruotsalainen nelivaljakkokuski) vinkin painaa ponin takapuolta pohkeenomaisesti raipan kovalla osalla. Joskus tämä auttoi, mutta ongelmaa se ei ratkaissut. Samaan ongelmaan liittyen Calvin on aina kääntynyt maratonilla oikealle huonommin.
EEn ole pitkään aikaan ohjasajanut Calvinia ja tauon jälkeen ongelma näytti yllätten ilmeiseltä! Olen talven aikana ohjasajanut monia minulle tuntemattomia hevosia, jotka ovat samalla tavalla olleet heikkoja toiseen suuntaan. Ja olenhan saanut nekin suoristumaan ja tekemään molempiin suuntiin parhaansa. Miksi ei Calvininkin suoristaminen onnistuisi? Näin sitä vaan turtuu oman hevosensa tapoihin eikä enää osaa korjata niitä.
Ymmärsin miten Calvin minua huiputtaa. Calvin tietää, että haluan hänen taipuvan sisään, eli siirtävän päätä sisäänpäin. Ulospäin asetettuna hän ei koskaan ole saanut liikkua. Taivutuksessa ja pään sisäänpäin siirtämisessä on kuitenkin tietty ero. Pään saa ohjasajaen sisäohjalla sisäänpäin tai selästä sisäohjalla ja sisäpokeella mutta oikea taipuminen voi kuitenkin olla kaukana. Huomasin, että ulkoohjalla saan Calvinin suurentamaan volttia väistömäiseti mutten saanut päätä suoraan niin, että poni kuitenkin jatkaisi voltilla. Eli Calvin on (noin 11 vuotta) siirtänyt peffaa ulos ja päätä sisään, olematta erityisen pyöreä rungostaan. Miten nöyryyttävää huomata! Kaksikymmentä minuuttia pyrin ainoastaan saamaan Calvinin suoristumaan ulko-ohjalla eli oikeasti ravaamaan yhdellä uralla eteenpäin eikä siirtymään ulospäin ulko-ohjastuella. Suoristuksen jälkeen pyrin taas kääntämään sisäänpäin ilman, että Calvin ottaisi ulko-ohjasta tukea ja heittäisi peffan ulos. Tällaista neliöuraa (tai kuusikulmista volttia) jatkoimme pitkään. Calvinia, joka yleensä liikkuu reippaasti eteenpäin, sai todella patistaa eteenpäin, sillä sisäänpäin kääntyminen rehellisesti ole selkeästi rankkaa!
Loppujen lopuksi Calvin liikkui erittäin hienossa muodossa ja uskallan melkein sanoa, että ensimmäistä kertaa oikein rehellisesti! Mahtava tunne!

Kuvassa Calvin koulukokeessa

Share

 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.