Ohjasajo ja miten kuskin ja ratsastajan näkökulmat eroavat?

[dropcap style=”font-size: 40px; color: #9b9b9b;”] O [/dropcap]hjasajossa, ratsastamisessa ja ajamisessa on monia yhtenäisyyksiä mutta myös monia eroja. Riippuen siitä mitä lajia itse harrastaa, voi kokea olevansa täysin hukassa kun vaihtaa lajia. Hevonenkin taitaa kokea asian samalla tavalla. Kuitenkin eri lajien kokeileminen kehittää sekä hevosta, että kuskia/ratsastajaa.

[dropcap style=”font-size: 40px; color: #9b9b9b;”] O [/dropcap]hjasajo ei ole yhtä selkeästi oma lajinsa kuin ratsastus ja ajaminen. Onkin ollut mielenkiintoista seurata miten eri tavoin ohjasajo ymmärretään riippuen katsojan omasta hevostaustasta.  Olen miettinyt miten oma mielikuvani ohjasajosta on muuttunut vuosien varrella.

[dropcap style=”font-size: 40px; color: #9b9b9b;”] M [/dropcap]onille aloitteleville ohjasajajille, ohjasajo tarkoittaa hevosen ajamisen ensimmäistä vaihetta. Hevosia, joita halutaan opettaa ajolle useimmiten myös ohjasajetaan. Tyypillistä on, että hevosen ajo-opetus on aloitettu niin, että sitä on ohjasajettu kävelemällä sen takana, usein melko löysin ohjin. Hevonen on opetettu kääntymään ja pysähtymään pyynnöstä. Tällä tavalla ajetut hevoset ovat harvemmin pyydetty kunnolla kuolaintuelle, eikä hevosta ole ohjasajettu ravissa tai laukassa. Juuri tällä tavalla aloitin itsekin ohjasajourani ratsastuskoulussa noin kaksikymmentä (apua!) vuotta sitten. Itse en enää uskaltaisi laittaa tällä tavalla ohjasajettua hevosta vaunun eteen, enkä kutsuisi sitä kunnon ohjasajamiseksi. Lisäksi syynä ohjasajamiseen ei tarvitse olla halu ajaa hevosta myöhemmin.

[dropcap style=”font-size: 40px; color: #9b9b9b;”] E [/dropcap]ntä miten kuski ohjasajaa? Kuski on tottunun siihen, että ohjastuntuma, ääniavut ja raippa ovat kaikki käytössä olevat avut. Koska kuolaintuki on ajaessa todella tärkeä, siihen usein kiinnittää ehkä liikaakin huomiota. Usein hevosen ajamiseen liittyvät ongelmat ovat sitä, että hevonen ei tunnu suustaan ”hyvältä”: liian raskas, ei lainkaan tuntumaa, lähes koko tuntuma toisessa ohjassa tai tilanteen mukaan yhdistelmä näistä. Ohjasajaessa hevonen usein tuntuu suustaan paremmalta ja on kuskille on helpotus voida hetken keskittyä johonkin muuhun asiaan. Kuski hyödyntää ohjasajoa hevosen voimistelemiseen ja sivuttaisiliikkeisiin, joita ei vaunun kanssa tule tehtyä. Ohjasajossa on enemmän apuja käytössä kuin ajaessa, mutta vähemmän kuin ratsastaessa. Laiskoina päivinä kuski näkee ohjasajon helppona liikutustapana, koska siihen tarvitaan vain kolmasosa ajovarustuksesta.

[dropcap style=”font-size: 40px; color: #9b9b9b;”] E [/dropcap]ntä ratsastajan näkökulma ohjasajoon? Ratsastaja näkee ohjasajossa mahdollisuuksia saada hevonen rennoksi ja harjoitella hevoselle vaikeita asioita tavalla, joka tuo hevoselle vaihtelua ratsastamisesta. Ratsujen koulutukseen kuuluu usein juoksuttamista, ilman tai erilaisia apuohjia käyttäen. Sen jälkeen kun opin mitä kaikkea ohjasajaen voi tehdä, en enää näe juoksutusta hevosen varsinaisena liikuttamisena. Apuohjia tuli usein säädettyä juoksuttaessa turhan harvoin.  Kahdella ohjalla tilanteen voi korjata paljon nopeammin. Juoksuttaessa hevonen on koko ajan pyöreällä uralla, kahdella ohjalla voi ajaa neliöuraa ja ympyrää vaihtelevasti. Enää en ajattele sitä miten kauan tai usein hevosen jalat kestävät ohjasajoa.

Toinen ääripää ratsujen ohjasajosta on se mitä näkee Wienissä espanjalaisessa ratsastuskoulussa. Siellä hevoselle opetetaan pitkissä ohjissa koottuja liikkeitä ja ohjastaja kävelee erittäin lähellä hevosta. Ohjasajaessa ratsastaja kokee helposti itsensä ”jalattomaksi” ja tekisi mitä vaan saadakseen poheet käyttöön. Istunnasta luopuminen tuntuu onneksi helpommalta. Ohjien säätämäinen  on ratsastajan mielestä hankalaa ja jos hevonen vaatii raipan, käsi väsyy taatusti.

[dropcap style=”font-size: 40px; color: #9b9b9b;”] T [/dropcap]ällä tavalla oma näkemykseni ohjasajoon on muuttunut ja kehittynyt. Tunnistatteko itsenne tästä?

Kuvassa Calvin ohjissa

[facebook]