Ohjasajo ja miten kuskin ja ratsastajan näkökulmat eroavat?

Ohjasajossa, ratsastamisessa ja ajamisessa on monia yhtenäisyyksiä mutta myös monia eroja. Riippuen siitä mitä lajia itse harrastaa, voi kokea olevansa täysin hukassa kun vaihtaa lajia. Hevonenkin taitaa kokea asian samalla tavalla. Kuitenkin eri lajien kokeileminen kehittää sekä hevosta, että kuskia/ratsastajaa.

Ohjasajo ei ole yhtä selkeästi oma lajinsa kuin ratsastus ja ajaminen. Onkin ollut mielenkiintoista seurata miten eri tavoin ohjasajo ymmärretään riippuen katsojan omasta hevostaustasta.  Olen miettinyt miten oma mielikuvani ohjasajosta on muuttunut vuosien varrella.

Monille aloitteleville ohjasajajille, ohjasajo tarkoittaa hevosen ajamisen ensimmäistä vaihetta. Hevosia, joita halutaan opettaa ajolle useimmiten myös ohjasajetaan. Tyypillistä on, että hevosen ajo-opetus on aloitettu niin, että sitä on ohjasajettu kävelemällä sen takana, usein melko löysin ohjin. Hevonen on opetettu kääntymään ja pysähtymään pyynnöstä. Tällä tavalla ajetut hevoset ovat harvemmin pyydetty kunnolla kuolaintuelle, eikä hevosta ole ohjasajettu ravissa tai laukassa. Juuri tällä tavalla aloitin itsekin ohjasajourani ratsastuskoulussa noin kaksikymmentä (apua!) vuotta sitten. Itse en enää uskaltaisi laittaa tällä tavalla ohjasajettua hevosta vaunun eteen, enkä kutsuisi sitä kunnon ohjasajamiseksi. Lisäksi syynä ohjasajamiseen ei tarvitse olla halu ajaa hevosta myöhemmin.

Entä miten kuski ohjasajaa? Kuski on tottunun siihen, että ohjastuntuma, ääniavut ja raippa ovat kaikki käytössä olevat avut. Koska kuolaintuki on ajaessa todella tärkeä, siihen usein kiinnittää ehkä liikaakin huomiota. Usein hevosen ajamiseen liittyvät ongelmat ovat sitä, että hevonen ei tunnu suustaan ”hyvältä”: liian raskas, ei lainkaan tuntumaa, lähes koko tuntuma toisessa ohjassa tai tilanteen mukaan yhdistelmä näistä. Ohjasajaessa hevonen usein tuntuu suustaan paremmalta ja on kuskille on helpotus voida hetken keskittyä johonkin muuhun asiaan. Kuski hyödyntää ohjasajoa hevosen voimistelemiseen ja sivuttaisiliikkeisiin, joita ei vaunun kanssa tule tehtyä. Ohjasajossa on enemmän apuja käytössä kuin ajaessa, mutta vähemmän kuin ratsastaessa. Laiskoina päivinä kuski näkee ohjasajon helppona liikutustapana, koska siihen tarvitaan vain kolmasosa ajovarustuksesta.

Entä ratsastajan näkökulma ohjasajoon? Ratsastaja näkee ohjasajossa mahdollisuuksia saada hevonen rennoksi ja harjoitella hevoselle vaikeita asioita tavalla, joka tuo hevoselle vaihtelua ratsastamisesta. Ratsujen koulutukseen kuuluu usein juoksuttamista, ilman tai erilaisia apuohjia käyttäen. Sen jälkeen kun opin mitä kaikkea ohjasajaen voi tehdä, en enää näe juoksutusta hevosen varsinaisena liikuttamisena. Apuohjia tuli usein säädettyä juoksuttaessa turhan harvoin.  Kahdella ohjalla tilanteen voi korjata paljon nopeammin. Juoksuttaessa hevonen on koko ajan pyöreällä uralla, kahdella ohjalla voi ajaa neliöuraa ja ympyrää vaihtelevasti. Enää en ajattele sitä miten kauan tai usein hevosen jalat kestävät ohjasajoa.

Toinen ääripää ratsujen ohjasajosta on se mitä näkee Wienissä espanjalaisessa ratsastuskoulussa. Siellä hevoselle opetetaan pitkissä ohjissa koottuja liikkeitä ja ohjastaja kävelee erittäin lähellä hevosta. Ohjasajaessa ratsastaja kokee helposti itsensä ”jalattomaksi” ja tekisi mitä vaan saadakseen poheet käyttöön. Istunnasta luopuminen tuntuu onneksi helpommalta. Ohjien säätämäinen  on ratsastajan mielestä hankalaa ja jos hevonen vaatii raipan, käsi väsyy taatusti.

Tällä tavalla oma näkemykseni ohjasajoon on muuttunut ja kehittynyt. Tunnistatteko itsenne tästä?

Kuvassa Calvin ohjissa

Share
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

3 Comments

  1. För nästan 10 år sedan, när jag studerade till hästmassör, sade en av våra lärare: “Om alla hästar tömkördes ens en gång i veckan skulle de vara mycket friskare!”.
    Jag håller med honom. Jag ser tömkörning som ett nyttigt komplement till ridningen (och körningen, men den grenen pysslar jag inte med just nu…). Hästen kan jobbas ordentligt, på rakt spår, böjda spår, varvbyten, tempobyten osv osv, utan att behöva ha ryttarens tyngd på ryggen. Och ryttaren kan se hur hästen faktiskt rör sig. Tömkörning är en konst vi borde studera mera!

  2. Sant Janina, det tror jag också! Nästan alla hästar tycker om det och dom måste verkligen jobba om man tömkör dom bra. Efter att du var och masserade Leif tömkörde och gympade jag honom en massa och nu har probelmet med bakbenet inte kommit tillbaks. Jag tror inte jag lyckats med det på samma sätt från ryggen eller vagnen.

  3. Tosi hyvä kirjoitus! Tunnistin itseni tekstistäsi täysin. Kun ensimmäisen kerran kokeilin ohjasajoa, kaipasin ratsastajana todella kovasti istuntaa ja pohkeita! Miten ihmeessä hevosta ohjataan ilman niitä? Samaan taustaan peilaten olinkin perin hämilläni, kun ohjasajettava hevonen ymmärsi, mitä siltä toivoin. Sen sijaan tavallinen juoksuttaminen tuntuu ohjasajoa kokeilleena nykyisin kovin yksipuoliselta ja tylsältä.

Submit a Comment

Your email address will not be published.