Muoto ohjasajaessa

M uistan miten ratsastuskouluikäisenä oli tärkeätä ja hienoa saada hevonen liikkumaan muodossa, edes lyhyitä hetkiä kerrallaan. Peräänäanto tuntui pitkään mysteeriltä, joka oli vaikea saavuttaa. Nykyään tuntuu siltä, että on lähes itsestään selvää, että hevonen liikuttaessa on muodossa. Mistä tämä ero oikein johtuu?
L ille on rakenteeltaan hieman takakorkea ja sen kaula saisi olla pidempi. Tämä yhdistelmä estää Lilleä liikkumasta täydellisessä muodossa ja takajalkojen saaminen alle on vaikeata. Heikkous on kuitenkin ollut meillä tiedossa ja Lillen tavoitteet eivät ole kansainvälisillä kilparadoilla. Lille on päästään erittäin järkevä ja mukava hevonen ja siitä saadaan vielä mainio harrastehevonen. Lillen muoto kertoo kuitenkin siitä miten tasapainoisesti ja vastustelematta Lille suorittaa annettuja tehtäviä.

Peräänannon salaisuus onkin mielestäni siinä miten hyvin hevonen tottelee ja miten vähän ohjastaja tai ratsastaja häiritsee hevosen liikettä. Itse tiedän häiritseväni hevosta huomattavan vähemmän ohjasajaessani tai ajaessani hevosta kuin ratsastaessani. Ehkä sen takia en enää ratsasta kovinkaan usein.

Muodolla ja tottelevaisuudella on siis selvä yhteys. Miten hevonen saadaan ohjasajaen muotoon?

  • Hevosen tulee liikkua voltilla sellaisessa tempossa, jossa se pystyy tasapainottamaan itseään. Jos vauhtia on liikaa suhteessa hevosen voimiin on hevosen pakko nostaa päätään säilyttääkseen muotonsa. (periaate 8 )
  • Hevosen tulee olla tasapainossa ja kuunnella ulko-ohjaa. Ohjastajan pitää voida suoristaa hevonen ja kääntää hevonen sisäänpäin. (periaate 5, perusasiat ensiksi)
  • Ohjastajalla tulee olla sopivan verran ”painoa käsissä”. Hevonen ei saa roikkua ohjalla (saattaa johtua kahdesta edellisestä) mutta sen tulee tukea ohjalle niin paljon, että se on ohjattavissa. Sopiva paino on täysin hevoskohtainen mutta liikaa kädelle painava hevonen on lähes aina huonosti opetettu.
  • Tuntuma on pidettävä riittävän tasaisena. Oman käden laskeminen niin, että kyynärpää ei jännitä auttaa usein, ihan kuten selästäkin. Muistan ikuiseti Anders Erikssonin ohjeen laskea kättä, jotta Calvin liikkuisi matalemmassa muodossa. Kun laskin kättä oli kuin sähköinen signaali olisi välittynyt ohjaa pitkin ja ponin pää laski välittömästi. Liian pitkän ohjaslenksut usein pakottavat kädet ylös, jotta
  • Hevosen muotoa voi auttaa kiinnittämällä ohjan eri tavoin. Itse käytän yhä harvemmin ohjaa gramaanina. Sisäohjaa pidän useimmilla hevosilla kädestä kuolaimen kautta selustimeen kiinnitettynä. Ulko-ohjaa pidän lähes aina selustimen kautta suoraan kuolaimessa. Jos ulko-ohjan laittaa gramaanimaisesti kuolaimen kautta selustimeen pysyy lähes kaikki hevoset keinotekoisesti muodossa. Näin hevosta on kuitenkin vaikea ohjata ja työstää, jonka takia muoto jää keinotekoiseksi eikä hevonen ole muodossa sen takia, että se oikeasti tottelisi ja kantaisi itseään. Pitkään väärin liikkuneilla hevosilla tätä ohjaskiinnitystä voi käyttää ohjaamaan hevosta alas.

Muoto ja peräänanto on mielestäni seuraus siitä, että hevonen tekee töitä oikein ja mielellään. Hevonen voi aina vaan oppia pienen askeleen uutta (periaate 5). Totteleminen on aina ykkös asia, eli hevosta tulee voida ohjata (perustasolla, ei tietenkään heti mitään tarkkuusratoja). Jos ohjaamisen tekee oikein muodon tulisi löytyä automaattisesti. Muodon säilyttäminen ei saa olla este tehdä uutta, mutta hevonen ei myöskään saa juosta pää pystyssä sillä jokainen askel väärinpäin vaatii kaksi askelta oikeinpäin jotta oikeat lihakset kehittyisivät.
Jos ohjasajamani hevonen näyttää jännittyvän ja nostaa päätään olen oppinut kysymään itseltäni: ”Yritänkö nyt liikaa? Teenkö ohjilla liikaa?” Useimmiten näin on, lasken kättä, mietin omaa sijaintani suhteessa hevoseen ja palaan hetkeksi ”nolla-tasolle” (periaate 2). Kun hevosen niska laskee voi taas jatkaa haroituksia.
Eli vastaukseni, ohjattavuus on oikean muodon edellytys.

Kuvassa Calvin

Share
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.