Katsomossa taas: Horse in Motion

Viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa Ratsastuskeskus Ainossa seuraamassa Hevosalan Yhdistämisyhdistyksen järjestämää Horse in Motion tapahtumaa. Tapahtuma oli kolmepäiväinen mutta itse olin paikalla kahtena päivänä. Isä ja mummi pärjäsivät hienosti ensimmäistä kertaa näin pitkään Ellenin kanssa kotona.

Ainon kahvila, jossa turhankin hyvät korvapuustit.

Perjantaina tapahtuman avasi hollantilainen eläinlääk äri, joka on tutkinut hevosten liikkumista. Päällimmäisenä jäi mieleen että hevosen selkäkipu ei välttämättä näy liikkeessä mutta pienikin ontuma vaikuttaa selän liikkumiseen. Selkäkipu taas näkyy helposti taivutuksissa.

Tapahtuman päätähti oli Jean Luc de Cornille, valkohiuksinen ranskalainen mies, joka todella vakuutti tietämyksellään hevosen liikkumisesta ja selän anatomiasta. Cornille haluaa puuttua hevosen epäsymmetriaan ja puhuu hevosen ratsastamisesta niin että se liikkuu puhtaasti ja pysyy terveenä. Cornille puhuu kuten Marijke de Jung hevosen suoristamisesta ja tasapainottamisesta mutta Cornille puhuu paljon tieteellisemmin ja perustelee asioita enemmän anatomian lähtökohdista. Marijke on mielestäni parempi opettaja ja puhuu laajemmin yhteistyöstä ja suhteesta hevoseen kun taas Cornille on parempi ratsastaja (vaikken nähnytkään häntä ratsastavan livenä) ja hänen korjaussilmä vaikutti melkoisen tarkalta. Kovin paljon ristiriitaa heidän puheissaan ei kuitenkaan mielestäni ole. Marijke ottaa hevosen kätisyyden lähtökohdaksi ja Cornille katsoo enemmän liikettä kokonaisuutena ja korostaa selkärangan merkitystä.

Cornille luennoi molempina päivinä. Ensimmäisenä päivänä hän puhui takajalan anatomiasta hauskalla ranskan-englannillaan. Päivä oli suunnattu hevosalan ammattilaisille ja sain todeta että minulla on hevosen anatomiassa reiluja aukkoja. Luento oli silti antoisa. Toisena päivänä Cornille halusi herättää yleisöä siihen että monet vanhat menetelmät ja ohjeet ovat aikansa eläneitä ja valmiita hevosmuseoon. Näihin kuului esim. “swinging back”, “outside rein-inside leg” ja se ettei hevosen painoa voi siirtää takajaloille puolipidätteellä. 

Perjantaina klinikkaan osallistuvat ratsukot esittäytyvät ja asiantuntija ryhmä arvioi niiden liikkumista. Cornille antoi alustavia ajatuksiaan siitä miten lähtisi hevosen liikettä korjaamaan ja parantamaan. Lauantaina hän pääsi sitten tosissaan valmentamaan ratsukoita. Hänellä tuntui olevan paljon erilaisia työkaluja ja erittäin tarkka silmä. Avot ja sulut olivat isossa roolissa ja myös ratsastajan istuntaa käytiin tarkkaan läpi. Ohjeet ja tehtävät olivat täysin ratsukkokohtaisia ja ratsukoita oli issikoista ja harrastehevosista aina huippu kouluratsastajiin. Oli kiva nähdä että Stella Hagelstamin tasoinen ratsasta tuli kuulemaan Cornillen ohjeita. Myös hieman valjakkoajoa nähtiin kun Ben ajoi Toven Luminaa. 


Calvinin ranka tarkassa syynissä.

Yleensä minulla on vaikeata malttaa olla kursseilla loppuun asti kun alkaa tekemään niin kovasti mieli kotiin kokeilemaan itse. Nyt jäi hieman mietteliäämpi fiilis. Kun sunnuntaina ohjasajoin Calvinia lyhensin ohjia niin paljon että pääsin katsomaan selkää ylhäältä. Näin etenimme lyhyessä käynnissä ja tuntui kun moni Cornillen ajatus olisi selkeentynyt päässäni. Löysin jotenkin tarkemman tavan ajaa ja Calvin tuntui lopuksi tyytyväiseltä ja tasapainoisemmalta kuin pitkään aikaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.