Älä peruuta peffa edellä puuhun

Mikä syksy, tai talvi kai nyt pitäisi jo olla! Myrsky myrskyn perään ja välissä vettä. Yleensä on pärjännyt hyvin ilman maneesia mutta nyt on kyllä huono viikko takana.
Eilen riitti syitä huonoon treeniin: tuuli melkoisesti, ponin liikutus on ollut säiden takia turhan kevyttä vaikka toissapäivänä uskaltauduimme maastolenkille, puut heiluivat kentän laidoilla, tuuli huusi aidan langoissa ja sai ne väpättämään, minua ärsytti etten ollut liikuttanut ponia ennenkuin tuuli yltyi, tuulen äänet vaikuttavat keskittymiseeni, poni kuunteli kuivuneen ruohon rapinaa, kenttä oli märkä, päivä oli tasaisen harmaa, hieno welshponini näytti pitkässä edellisen lenkin kihartamassa turkissaan lampaan ja villiponin risteykseltä j.n.e. Lista oli siis melko pitkä.

 Calvin, Pitkäkarvainen Welshin Pystytukka, märällä kentällä tuulessa

Tosiasia on että tällaisia päiviä tulee. Välillä on itse väsynyt tai ärtynyt vaikkei keli ole huono ja välillä keli on vielä pahempi. Treenimotivaatio ei aina ole huipussa ja Suomen olosuhteet eivät aina ole kovin houkuttelevat. Ja kuitenkaan tämä ei saisi vaikuttaa treenaamiseen. Sillä tuleehan se kesä ja kisakausi sitten kuitenkin aika nopeasti vastaan. Viime kauden päätteeksi olemme sopineet itsemme tai valmentajamme kanssa ensi kauden tavoitteista ja siitä mitkä asiat pitäisi talven aikana saada kuntoon. Treenata siis pitää. Tärkeintä on kuitenkin muistaa ettei hevonen välttämättä kehity vaikka kuinka tsemppaisimme ja treenaisimme säässä kuin säässä, ärsytti meitä sitten kuinka paljon tahansa. Hevonen kehittyy ainoastaan onnistuneiden toistojen kautta. Eikä niitä välttämättä joka säässä ja huonolla tuullella tapahdu.
Kannattaa siis miettiä tarkkaan mitä huonona päivänä hevosesa kanssa tekee. 

Eilen saimme tyystin unohtaa ne asiat mitä olisin halunut treenata ja keskittyä saamaan poni liikkumaan rentona eteenalas hyvin taivutettuna molempiin suuntiin. Jos olisimme tehneet niitä asioita mitä olin suunnitellut olisi ne luultavasti menneet huonosti ja olisimme tuplamäärän toistoja siitä mihin ensi kerralla hyvissä olosuhteissa voimme päästä. Uusia ja vaikeita asioita ei siis kannata kokeilla jos ei oma ja hevosen vireystaso ole kohdillaan. Muuten voi huomata treenanneensa ja hevonen suorittaa huonommin kuin aikaisemmin. Sanotaan ettei jännittynyt hevonen opi, mutta se ei valitettavasti pidä pikkaansa. Hevonen oppii kyllä koko ajan, jännittyneenä se ei vaan opi asioita oikein vaan väärin ja väärin opitun korjaaminen vie pidempää kuin uuden oppiminen. Samoiten jännittyneenä liikkuminen on toki liikuntaa mutta sekään ei kehitä hevosta eteenpäin. Näillä keleillä kannattaa siis peruuttaa vaatimustasossa niin pitkälle että laatu säilyy hevosen ja omassa tekemisessä. On parempi säilyttää nykytaso kuin lähteä alaspäin vievään kierteeseen.

Jäitä hattuun treenaamiseen (ellei sitä tule tarpeeksi taivaalta)! 🙂

  Tässä vielä muistutus siitä että kesällä homma näyttää taas hieman paremmalta. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Submit a Comment

Your email address will not be published.